Keinoja karkinsyönnin vähentämiseksi

Posted on 15.10.2014

0


Tuntuu äkkiseltään tyhmältä, että karkin syömisen vähentämiseksi tarvittaisiin erityisiä keinoja – sen kun lakkaa syömästä. Tapoja on kuitenkin yllättävän vaikea muuttaa, eikä pysyvää muutosta oman kokemukseni mukaan synny ilman strategiaa. Pohjimmiltaan ruokavalion muuttamisessa on toki aina kysymys tahdonvoimasta, sillä kaikenlaisten jippojen käyttökin vaatii halua ja sitoutumista.

Esittelen alla keinot, joilla olen osana kokonaisvaltaisempaa pyrkimystä terveellisempään syömiseen hillinnyt suurta karkkien kulutustani. Toivon, että itsetutkiskeluni tulokset kiinnostavat ulkopuolistakin.

1. Ostan karkin hinnalla muuta kivaa

Kun päätin haluavani etäännyttää itseäni karkista, aloitin varovasti korvaamalla sen kuivatuilla hedelmillä ja muulla vastaavalla. Ennen pitkää kyseenalaistin ostoskäyttäytymiseni järkevyyden: oli kyse sitten karkista tai jogurttipähkinöistä, miksi olin valmis maksamaan niistä paljon, mutta varsinaista ruokaa valitessani haalin koriin halvimmat kompromissit?

IMG_5682Aloin käydä karkkihyllyllä laskemassa, millä rahalla olisin ennen roinaa ostanut, ja marssia sitten jollekin oikean ruoan osastolle tai palvelutiskille hankkimaan samalla summalla jotain aivan muuta. Määrällisesti katkarapusalaattia, leipäjuustoa, savukalaa tai vadelmia saa muutamalla eurolla toki vähemmän kuin karkkia. Ravintoarvojen vertailua ei kuitenkaan tarvitse edes aloittaa alkaakseen ihmetellä, miten ollaan päädytty tilanteeseen, jossa isojen kauppojen karkkiosastot ovat kokonaisten pienten kauppojen kokoisia.

Pidän olennaisena, että makea korvataan jollain muulla kiinnostavalla. Kaupasta ei siten tarvitse lähteä pelkkien porkkanoiden ja näkkärin kanssa, ja on lopulta vähän kuin ei mistään pidättäytyisikään. Edes rahan tuhlauksesta ei voi oikeastaan puhua, sillä ruokavalioni on monipuolistunut huimasti. Etenkin voileipäni ovat ottaneet jättiharppauksia, eikä bonuksena leipääkään lennä roskiin paljoa.

Jonkin aikaa hintoja euro eurolta vertailtuani aloin mutkaa oikoakseni mennä suoraan korvaaville tuotteille. Oloni on rutiinikauppakierroksen muuttumisen jälkeen ollut poikkeuksellisen hyvä.

2. En säännöstele karkinsyöntiäni

Olen lapsuudestani valitettavan tottunut säännöllisiin suuriin määriin sokerisia herkkuja, enkä usko, että karkinsyönnin kokonaan lopettaminen olisi minulle realistinen tavoite juuri nyt. Makeaa toisaalta arvostaakin aiempaa syvällisemmin, kun se ei ole jokapäiväinen asia. En siksi koe epäonnistuneeni, vaikka välillä ostaisin suklaalevyn tai irtokarkkia – aiempaan verrattuna karkittelen vaatimattomasti.

En määrittele erillisiä päiviä tai tilanteita, jolloin karkki on luvallista. Kokemukseni mukaan ankara pidättäytyminen ainoastaan kannustaa sallittuna hetkenä ylilyönteihin. Sitä paitsi ainakin minulla kaikenlaiset varaslähdöt ja poikkeukset harvoin peruvat karkkipäivää, ja itseään on tyhmää huijata.

3. Pidän karkit keittiössä

IMG_5684Kun karkki kaikesta huolimatta on tuotu kotiin, on avoimen pussin vieressä istuminen vaarallista. Jos sokeri on keittiössä ja aktiviteetti olohuoneessa, hupenee paha kitusiin huomattavasti hitaammin. Kun syyllisyys on kotimatkalla jo nakertanut, on helppo vastustaa mömmön syliin ottamista.

Puskuroivan videon ja avoimen karkkipussin väliltä kannattaa tosin poistaa kaikki terävät kulmat.

4. Vältän puremista

Kukaan ei opettanut minua syömään karkkia oikein, joten koko ällökylläisen lapsuuteni pureskelin kaikki herkut äkkiä pois, jotta suuhun mahtuisi lisää. Aloin esimerkiksi varsinaisesti tykätä Daimista vasta viime vuonna, kun hoksasin sen suklaasta karamelliin etenevän maun – se ei ollutkaan vain hampaiden pinnalle takertuva homogeeninen, teräväreunainen ja syövyttävä möykky.

IMG_5748Mikä tahansa karkki kestää suussa kaikessa rauhassa ollessaan yllättävän kauan. Lopulta ei tarvitsekaan syödä paljoa, sillä mausta saa tarpeekseen jo ennen kuin tulee paha olo. Ihmeellistä!

Olen viime aikoina antanut aiemmin epämiellyttävinä pitämilleni koville karkeille uusia mahdollisuuksia. Kohtuus kuitenkin kaikessa; jawbreakerin (kuvassa) konseptissa on hyvää se, ettei äärimmäisen isoa ja kovaa karkkia yksinkertaisesti voi purra. Muita kehuja sille en voikaan antaa. Kirjaimellisesti päiviä suussa kestävä ja siksi kylpyjä ja hoivaa vaativa hattarakuula on syömäkelpoiseksi asiaksi aika absurdi.

Tiivistäen

Ostan karkin ja muun nollaravinnon hinnalla jotain kivaa, joka ei ole valmistettu pelkistä lisäaineista. Jos moskaa kuitenkin tekee oikein kovasti mieli, ostan sen patoja rakentamatta. Moskan kotiin tuotuani syön sen mahdollisimman pohdiskelevasti.

Lisäksi

Olen pitkään yrittänyt korvata pizzan kaltaista ravintolapikaruokaa salaateilla. Monissa kulmapaikoissa tarjonta kuitenkin rajoittuu märkään lehtisalaattiin ja päälle tölkistä ripoteltuihin kylmiin pizza-aineksiin, mikä vähentää roskaruokakulttuuria vastaan vikuroimisen intoani tehokkaasti.

Posted in: Karkit, Ruoka