Isältä

Posted on 22.7.2014

0


Isän täyteen raapustettujen ja tupakan kellastamien paperinpalasten kasasta löytyi pari käytettyä yatzy-taulukkoa, joiden kääntöpuolille on kirjoitettu jonkinlainen essee ihmisyydestä.

Onko kirjoitus arvokas? Päiväyksestä päätellen ainakin isä oli säilyttänyt sitä kauemmin kuin mitään muuta paperiaan. Kuka tahansa voi varmasti sivuuttaa tekstin epäkoherenttina tajunnanvuodatuksena, mutta pitää keskittyä ja pureskella luullakseen ymmärtävänsä, mitä isä on halunnut sanoa. Paperien koko pinta-alaa tuskin on hyödynnetty aamuseitsemältä huviksi.

yatzybanneri

27.9.-05 klo 6.40 ->

Sitoutumisen pelko!

Vasemman käden juttu! (= koko elämä)

Ensimmäiset ~20 vuotta imin
itseeni kaiken mahdollisen
tiedon. Sen jälkeen olen
enemmänkin ”ratsastanut”.
Tiedän rajani. Tunnistan ja
tunnustan ihmisen.

Vaan itsessäni en sitä hyväksy:
olen siinä asiassa, eli kaikkein
tärkeimmässä, yhä lapsi.

On helppoa hallita ihmisiä, muita,
mutta hallitsepa itseäsi!
Hallitse niin, että itse sen hyväksyt!

Mitä tekee päällä (= älli, ymmärrys, tieto),
jos sitä pitää vakan alla?

Ystäväni Rale kiteytti sen sanomalla:
”Perkele, jos mulla olis sun pääs!”

Ihminen myy itsensä, jos hän on
olevinaan jotakin muuta, kuin
todella on. Se ihminen, joka pys-
tyy myymään minuutensa itselleen,
on selviytyjä. Tämä täysin riippumatta
älynlahjoista, mutta ällin määrä lisää
haasteen vaativuutta.

Syrjää lainatakseni: ”Tyhmänä on
hyvä olla, ei paina pää, ei rasitu polla!”

Hämmästyn yhä edelleen (51v.), kun ”ihminen” toimii napansa
mukaan. Hän on mielestäni typerä. Tyhmyys on eri asia, mutta se
usein ruokkii typeryyttä.

Yhden asian ymmärrän. Ymmärrän sen, että ihmisen on vaikeata
ymmärtää toista ihmistä. Ymmärtämätön ei ymmärrä.
Ymmärtävä ymmärtää sen ymmärtämisen vaikeuden.
Kiva on surffata päässään, mutta aina tulee turpiin ymmärtämättömiltä!

Jatkoa

Aina ihminen luulee, mutta on suuri
ero luulemisella ja ”luulemisella”.

Ensimmäinen voi olla perusteltua,
jälkimmäinen typeryyttä.

Pieni ihminen ei ymmärrä minuuttaan.
Mutta, kun ihminen on paitsi geno-,
myös fenotyyppi, niin vallitseva ym-
päristö vaikuttaa vahvasti siihen, mi-
ten syntymägeenejä käytetään.

Aivan esimerkiksi: Poliitikon lapsi on
usein poliitikko, kirjailijan lapsi
harvemmin; yrittäjän lapsi on usein
yrittäjä ja ”virkamiehen” lapsi vir-
kamies, harvemmin päinvastoin.

Palaan luulemiseen. Minuuden
rakentumiseen kuuluu se, että ymmär-
tää, etteivät kaikki ihmiset ole kuin
minä = klooneja. Tässä mättää. Suurin
osa meistä (on empiiristä kokemusta)
katsoo ympäristöään kuin itseään.

Kaikki, mikä eroaa omasta minuudesta on
vähintään epäilyttävää, usein tuomittavaa.

Oikea ymmärtäminen on harvojen ”lahja”.

”Lahja” siksi, että se ei yhteiskunnassa
ole mikään lahja, päinvastoin.

Eri asia on se suunnaton riemu ja
tyydytys, joka kumpuaa siitä, että voi
surffailla päässään koko ajan; jopa
unet ovat laadukkaampia kuin dal-
laajalla!

Pieni on pieni, ja saa ollakin pieni.
Jos pieni ei kuitenkaan ymmärrä pienuuttaan, vaan
luulee kaikkia samanlaisiksi, silloin
mennään syvälle.

Pieni satu loppuun. Jos kaikki olisivat kuin minä…
Tätä on yritetty maailman sivu. Edelleen sitä yrittävät uskovaiset,
poliitikot, verottaja, dallaaja, pienet ihmiset ylipäätään ja jopa oma
naapuri. Nyt en mainitse vaimoja, enkä miehiä.

Posted in: Ihmiset, Isä