Pahaa, mutta hyvää

Posted on 31.5.2013

0


Tulin jokin aika sitten ostaneeksi Erittäin hienoa suomalaista tervashampoota. Vähän naiivisti toivoin tukkani tuoksuvan käytön jälkeen salmiakkikarkeilta, mutta todellisuudessa shampoolla on hajuaistin puolesta ollut aika tarkalleen sama vaikutus kuin hiukset auki helsingin keskustassa norkoilulla. Erona on toki se, ettei vaikutusta yritetä pestä pois, vaan se on pesun lopputulos.

Olen kuitenkin alkanut jollain tavalla pitää tökötistä. Muutaman viikon käytön jälkeen haju tuntuu jotenkin omalta ja turvalliselta. Se muistuttaa miellyttävästä suihkuhetkestä, ja tiedän sen alkuperän puhtaaksi. Perheen kommentoidessa ohituksestani syntyviä vaimeita tervaesanssituulahduksia tunnen orastavaa ymmärrystä tupakanhajuisia kohtaan.

Äkkiseltään ajattelisi, ettei mikään epämiellyttävä voi olla haluttavaa, mutta tarkemmin ajatellen esimerkiksi pelien mielekkyys tulee usein tietynlaisesta itsensä kiusaamisesta. Kukaan tuskin haluaa tulla syödyksi ja joutua alkuun, mutta jos niin ei aina välillä käy tai uhkaa käydä, ei pelaaminen välttämättä tunnu järkevältä. Ehkä epämiellyttävät aistimukset haastavat aisteja vähän samalla tavalla.

”Epämiellyttävä” on itse asiassa aika osuva sana tervashampoon kuvaamiseen, koska se ei ole yhtä yksiselitteinen kuin ”ikävä” tai ”inhottava”, joita kumpaakaan shampoo ei ole. Se vain ei yritä mielistellä.