Appelsiineista ja pomeloista

Posted on 7.2.2013

2


au.
Appelsiinien syömisestä koituu yleensä vain harmeja. Hedelmää avatessa tahmeaa mehua tirskuu silmien ohella esimerkiksi pöydälle ja vaatteisiin. Kuoren ja lihan välinen mönjä taas kirvelee kynsien alla vähintään yhtä kauan kuin sitä löytyy kuivahtaneena sukkien pohjista.

Mitä? Olen ainoa, jolle käy näin? Tuota…

Seuraavassa kuvassa oleva iso sitrusmöykky on joka tapauksessa pomelo.

Koska pienet sitrukset ovat oman kokemukseni mukaan keskikokoisia helpompia ja koska pomelo taas on sitruksista suurin, odotin ensimmäistä kertaa sellaisen avaamista todistaessani vastaavasti kaikista suurinta katastrofia. Kuvittelin, että pomelo on puolitoistakiloinen, päätä suurempi appelsiini, joka kovan työn tuloksena hajoaa miljoonaksi tahmeaksi päreeksi ja täyttää koko huoneen mehusumulla. Odottamani räjähdyksen sijasta puolet hedelmästä oli parin minuutin kuluttua lautasella siisteissä pinoissa, eikä missään ollut ylimääräistä pisaraakaan mehua.

Pomelon rakenne on kaikin puolin odottamaton ja miellyttävä. Sen kuori on niin paksu, ettei sitä yksinkertaisesti voi avata sormin – kaltaisteni epäloogisella tavalla laiskojen avaajien kynnet säästyvät väistämättä. Sitkeä pinta lähtee lohkoista kuin muovikelmu ja joka lohkon voisi vaikka purkaa kasaksi yksittäisiä ”soluja” ilman minkäänlaista vuotoa.

Vaikka pomelon koko varmaan osaltaan tekee sen rakenteesta helpon ja siistiin, saa se samalla hedelmän aivan liian suureksi kerralla yksin syötäväksi. Sen lisäksi ettei vain tee mieli, luulen, että yli puolikkaasta kerralla tulisi jo jossain määrin kipeäksi.

Maun puolesta pomelo on melko mitätön ja hiukan makea, mutta nahkeat ja tiiviit palaset purskahtelevat suussa mukavasti. Vaikuttaa hyvältä valinnalta hedelmäsalaattiin, jos joskus tekisin sellaista. Omaan makuuni vain koko on väärä.

Posted in: Ruoka