Katutyöt

Posted on 9.10.2012

0


Mielipidepalstoilla ja muissa vuodatuspaikoissa maisemanpilaajina ja liikenteentukkijoina pidetyt katutyöt ovat minusta kivoja. Kävelin yhden niin mukavan ohi, että palasin kuvaamaan sitä.

 

Kuvissa oleva työmaa on pikku siltoineen, putkiurineen ja kapeiksi leikkautuneine tienkaistaleineen kuin jonkinlainen urbaani puutarha, josta puuttuu kaikki elämä. Asfalttimurska ja uomien kostea, hiekkainen maa tuoksuvat mielenkiintoisilta ja kaikki on kulmikasta, keinotekoista ja ahdasta kuin steampunkputkijuoksuvideopelissä.

Vaikka toki kiinnostun mistä tahansa mikä on liitettävissä videopeleihin, iso osa katutyöinnostuksestani voi johtua siitä, että olen aina suosinut pienempiä ja kompakteja vaihtoehtoja. Kuvien risteyskin tuntuu ehjänä kulkijamääriinsä nähden ylimitoitetulta ja jotenkin lohduttomalta. En kuitenkaan halua sanoa potevani avaran paikan kammoa, sillä sekään ei pidä paikkaansa – näköalahuiput, niityt ja jättimäiset tyhjät parkkipaikat ovat kaikki mieleeni. Ehkä minulla onkin keskikokoisen paikan kammo.

Juuri ja juuri ohituksen salliva katutyösilta ei tietenkään olisi yhtä ihastuttava vaikkapa Helsingin keskustassa, jossa jalkakäytävät ovat muutenkin tukossa. On myös täysin eri asia, kuinka hyvä juttu tietyö on esimerkiksi pelastusajoneuvojen kulkua ajatellen tai kuinka paljon lähitalojen asukkaat arvostavat siitä aiheutuvaa melua ja pölyä.

Pelkkä ainainen valittaminen – kuten myös kehuminen – on kuitenkin turhan yksipuolista asioiden tarkastelua.

Posted in: Kaupunki, Minä