Kurablogi 2 vuotta

Posted on 6.9.2012

0


Ensimmäisestä blogauksestani on nyt kulunut kaksi vuotta, joten on tilastoaika. Toisin kuin viime vuonna, en tällä kertaa jaksanut millään kerätä huimaa kasaa kaikesta vuoden aikana käsittelemästäni esineistöstä, joten tässä on sen sijaan kuva merkkipäivän yksityisbileistä.

uuurgh

Uutta tänä vuonna

Käyttämäni ulkoasu otti käyttöön uuden infinite scrolling -ominaisuuden, joten etusivulla ei enää tarvitse painaa linkkejä päästäkseen vanhoihin juttuihin käsiksi. Sivu venyy tarvittaessa näyttämään kerralla kaikki blogaukset ikinä.

Liikenne

Sivustolla on postaushetkellä 10636 yksittäisen sivun näyttökertaa, joista etusivun näyttökertoja on 4134. Jälleen kerran, kuka tahansa muu kuin minä nostaa lukemaa yhdellä joka kerta avatessaan etusivun tai blogauksen. En analysoi numeroita sen kummemmin, sillä ne eivät kerro varsinaisen tapahtuneen lukemisen määrästä paljoakaan. 75 blogauksesta kukin on joka tapauksessa avattu keskimäärin 87 kertaa.

Avatuin teksti on Marli Vital 507 kerralla. Mitä voin sanoa – hyvä mehu kerää paljon hakukoneosumia, erityisesti kuvahausta, oli itse blogisisältö ja jopa kuvahaussa näkyvä kuva kuinka tökerö tahansa. Kyseenalaisen hauska Pirkka-blogaussarja on jäänyt mehujen alle sitten viime vuoden, Hassun Pellen kerätessä yhä osumia musiikkitiedostoineen.

Maailman vahvinta nallea sörkkivä teksti saa yllättävän paljon ja tasaisesti google-osumia. Heureka-tarrat sen sijaan on ilmeisesti jonkin pienen piirin Facebook-ilmiö. Tarrat itsessään ovat muuten jo historiaa, sillä huomasin Heurekan vaihtaneen täksi kesäksi rannekkeisiin.

Syyskuun kuudennesta 2011, päivästä tasan vuosi sitten, tuli häikäilemättömästi mainostamani yksivuotispostauksen ansiosta uusi Kurablogin historian kävijäpitoisin päivä. 24 tunnin aikana kaikkiaan 191 sivua avattiin eri puolilta Suomea.

Hakukoneet

Alla kuluneen vuoden aikana tehtyjä, mielivaltaisesti valitsemiani nettihakuja, jotka ovat syystä tai toisesta johtaneet etsijät tänne tai ainakin näyttäneet Kurablogin hakutuloksissa:

  • esine ja kasvi
  • lautapeli jossa kiivetään tikapuita linnassa
  • paristovuoto lapset
  • hienoja kirjaimia
  • suklaa patsas oma malli
  • ihmiset jotka syö pizzapohjan
  • lasikissa sisällä pieniä kissoja
  • en käynyt paskalla tänään
  • teippi naamari
  • hapankorppu pizza
  • ilmastoidut lenkkarit
  • itsestään hämmentävät viinilasit
  • haussu pele

ok

Kamera

Ryhdyin loppukesästä hifistelijäksi ja hankin ikäänsä valittelevan pokkarin tuuraajaksi ihka aidon järjestelmäkameran, vaikkakin halvan ja laadultaan hintaa myötäilevän. Jotkin blogaukset tulevat sisältämään sekoituksen vanhalla ja uudella kameralla otettua materiaalia, mutta jälkikäsittelyni jäljiltä fotot erottaa usein lähinnä kuvasuhteesta.

Jos jotain, uuden kameran kanssa säätäminen ja opettelu on vain lisännyt arvostustani vanhaa Fuji-pokkaria kohtaan. Pieneksi, halvaksi ja verrattaen yksinkertaiseksi vehkeeksi sillä on saanut mielestäni todella hyviä kuvia. Järkälekameran kanssa olen vasta totutteluvaiheessa, joten siitä en sano mitään.

Tähän mennessä kirjoitetusta

Heinäkuu 2012 oli uusien blogausten suhteen ensimmäinen täysin kuiva kuukausi. Poljin tuolloin joka päivä suuntaansa yli kuuden kilometrin nyppyläisen matkan kuuden tunnin kesätöihin ja olin kotiin tullessani niin poikki, etten saanut mitään aikaiseksi. Olin toisaalta vastineeksi loppukesästä todennäköisesti elämäni kunnossa, mikä taas tosin ei vaatinut paljoa.

En oikeastaan osaa nimetä omia suosikkejani tai inhokkejani tästä blogivuodesta. Kaikki mistä kirjoitan on triviaalisuudestaan huolimatta jollain tavalla ja jossain mielessä niin henkilökohtaista, että pystyn arvioimaan kirjoittamaani vasta sen tullessa vanhaksi. Yleensä arvioin ne silloin roskaksi.

Lopuksi

Minusta on kivaa, että tilastojen mukaan pari hassua käy säännöllisesti vilkaisemassa Kurablogia ja että satunnaiset, minulle vieraat ihmiset jakavat toisinaan kirjoituksiani muualla netissä. Lähinnä blogaaminen on toki terapiaa itselleni. En ole aloittamisen jälkeen kertaakaan tuntenut oloani aivan yhtä tyhjäksi kuin joskus aikana ennen, sillä muistutan itsellenikin jatkuvasti mitä oikein olen, mitä teen ja miksi, vaikka en kysymyksiin kovin hyvä olisikaan suoraan vastaamaan. Olen kuluneen blogivuoden aikana katkaissut useita sellaisia sosiaalisia kierteitä, joista en ole oikeasti nauttinut, mutta jotka olen silti pelännyt menettäväni. Tunnen itseni jotenkin uudella tavalla mieleltäni vakaaksi.

Kommenteissa sana on jälleen vapaa, vaikka veikkaan vastaanoton olevan monestakin syystä paljon vaisumpi kuin viime vuonna. Jätän ylempänä mainitusta syystä esimerkiksi mainostamisen väliin, sisällön kannalta mikään ei oikeastaan ole merkittävästi muuttunut sitten viime vuoden, eikä kahdessa vuodessa muutenkaan ole samaa hohtoa kuin yhdessä.

Muistin juuri, etten ole käynyt hammaslääkärissä vuosiin.