Puoliksi valottunutta valokuvapaperia

Posted on 30.8.2012

0


Olin tänä kesänä töissä valokuvaliikkeessä. Yksi pääasiallisista työtehtävistäni oli tulostaa asiakkaiden paperikuvia tänä päivänä ehkä jo hieman vanhanaikaisella pienoislaboratoriolaitteella.

Koska kuvia piti voida tulostaa monessa eri koossa ja erilaisilla pinnoilla, laitteeseen syötettiin tilanteenmukainen paperikasetti pysyvän varannon sijasta. Aito valokuvapaperi valottuu helposti käyttökelvottomaksi, joten kasetit olivat täysin valotiiviitä. Joka kerta kasettia vaihdettaessa paperirullan ulos työntyvä osa kuitenkin pääsi valottumaan, joten kone leikkasi pienen pätkän rullasta ja työnsi sen sellaisenaan ulos ennen varsinaisten kuvatöiden tulostamista.

Useimmiten lapussa ei ollut paljoa nähtävää: toinen puoli oli ollut täysin pimeässä ja toinen taas täysin valottunut ennen kuin paperi oli koneen sisällä kulkenut kuvan vakauttavien kemioiden läpi. Mustavalkoiset läpyskät joutivatkin roskikseen tai muistilapuksi. Kuitenkin toisinaan kasetin latauksessa tapahtui jotain poikkeavaa ja ulos putkahti kuva, jossa musta pikku hiljaa punaisen kautta muuttui valkoiseksi: keskiosa oli valottunut vain osittain.

Jossain välissä tajusin tykkääväni kovasti läpysköjen syvän punaisista sävyistä ja tavasta, jolla värit toisiinsa viettävät, joten aloin kerätä papereita talteen. Pomoni osoitti samankaltaista pyyteetöntä kiiinnostusta kemiallista ilmiötä kohtaan, joten en joutunut tuntemaan tekeväni mitään typerää tai luvatonta, ja sain jopa apua projektiini.

Alla iso osa säästämästämme koneen valmistamasta vahinkotaiteesta. Mukana on myös pari raikkaan vihreää kuvaa, jotka ovat kotoisin kauan kehittämättömänä seisseen filmirullan tyhjistä ruuduista. Skannit ovat pölyisiä, mutta korkearesoluutioiset versiot saa klikkaamalla kuvia.

Paperityypistä riippuen kapeat valottuneet juovat olivat joskus sinisiä, mutta isommat värialueet aina punaisia.

Punaisessa voi nähdä myös nahkaa, auringonlaskua tai muuta kivaa.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tämä on.

Filmille kuvaamiseen liittyy optiikan lisäksi kemiaa.

Filmi ei ole ikuista.

Tällaisia kuvia syntyi kai silloin, kun joko minä tai pomo nykäisi tahallaan paperia hieman ulos kasetista nähdäkseen vaikutuksen.