Mustila

Posted on 20.8.2012

0


Kävimme perheen kanssa Elimäellä sijaitsevassa arboretum Mustilassa. Emme tee tällaisia retkiä turhan usein, joten lähdin ihan mielelläni. Yksi päivä pois videopeleistä ja talon ympäri kamera kädessä kävelemisestä sinne tänne.

Mennessämme oli jo niin myöhäinen kesä, ettei juuri mikään ollut enää kukassa. Oikeastaan keskityin muutenkin laajan puuvartisten valikoiman sijasta katsomaan ja kuvaamaan kaikenlaisia kasveissa ja ympäristössä huomaamiani yksityiskohtia. Kokonaiselle puulle onkin ehkä hankalaa tehdä valokuvalla oikeutta, varsinkin, jos mukana on vain kauko-objektiivi, eikä kymmenmetrisistä kohteista pääse muutamaa tukiaskelta kauemmas räpistelemättä pensaassa.

Sisäänkäynnin kartta oli melko kärsinyt.Kävelimme suunnilleen alueen ympäri kulkevaa kolmen kilometrin reittiä pitkin. Tie oli merkitty karttoihin ja opasteisiin sinisellä värillä ja kuusella – erityisen paljon vastaan tulikin kaikenlaisia havupuita. Rehellisesti sanoen en tiedä kasveista juuri mitään, joten olisin nimittänyt puolia vastaantulleista eliöistäkin kuusiksi, ellei arboretumin nimikylttejä ja kasvitietoisemman sukulaisen nöyränä pitävää luennointia olisi ollut.

Tiedän jo nyt, etten tule muistamaan kävelemästäni kierroksesta ja vastaanottamastani pätemisestä paljoa muuta kuin joitakin havupuiden lukuisista kivoista ulkoisista tuntomerkeistä. Ulkoisten erojen olemassaolon muistamisella taas ei pääse pitkälle, jos ei osaa yhdistää niitä puiden taidokkaisiin nimiin.

abies mariesii

Honshunpihdan latuskaneulaset esimerkiksi muistuttavat keskivertoa enemmän jäätelöpuikkoja, tai sitten olen vain lihava.

abies holophylla

Ussurinpihta on jotenkin apean oloinen. Tämänvuotiset oksat erottaa väristä.

picea glehnii

Glehninkuusen lyhyet ja kaarevat neulaset korostavat yläoksien pituutta. Puu tuo muovijoulukuusen mieleen.

abies sachalinensis

Sahalininpihdalla on laikukas kaarna…

thujopsis dolabrata

…Hibatuijan lehdillä taas viileä alapinta.

thujopsis dolabrataIsompien puiden katveessa ollut, Suomessa pensasmaisina kasvavien hibatuijien reunustama polku oli kierroksen mieleenpainuvin kohta. Erikoinen kasvisto sekä pään yläpuolella että jalkojen juuressa toi muutenkin valoisaan ja turvallisen tuntuiseen metsäpolkuun oman lisänsä. Polku oli jaloista sopivan ahdas ja ylempää sopivan väljä – paikan viihtyisyyden välittäminen kameralla tuntuu jokseenkin mahdottomalta tehtävältä. Ainakin viereisiin ojien ja kymmenmetristen puiden reunustamiin hiekkateihin verrattuna polku oli äärimmäisen sympaattinen.

En ole oikeastaan vuosikausiin astunutkaan mihinkään muuhun arboretumiin, mutta minulla on sellainen mielikuva, että yleensä kasvit ja tiet ovat niissä hallitumpia ja rajatumpia. Mustilassa oli kaikin puolin sellaista taajamanreunan kuntopolun ja metsän tuntua, jota en aiemmin olisi osannut arboretumin käsitteeseen yhdistää. Pääsimme kuitenkin takaisin kotiin, enkä edes löytänyt itsestäni punkkeja, joten mikäpä siinä.

Kasveja ja yksityiskohtia Mustilasta, kesä 2012.

Mustila

Lisää kuvia Mustilasta löytyy oheisen napin takaa.