Q

Posted on 16.2.2012

2


Muistan, kuinka taannoin yläasteen äidinkielen tunnilla pääsimme pitkää tehtävää purkaessamme kohtaan Q), ja kuinka alkuteininä niksahdin melkein tuoliltani alas kaikista luokassa olleista ihmisistä opettajan huikatessa ”entäs guu, kukas kertoo meille kohdan guu”. Olin jo vuosia aikaisemmin törmännyt samaan ilmiöön pihapiirissäni: useampi leikkikaveri käytti Q:n lausumiseen äännettä, jonka itse olisin yhdistänyt G-kirjaimeen.

En muista, mistä tarkalleen ottaen keksin testin, mutta ennen kuin juttelin kavereilleni havainnosta, käskin heitä luettelemaan aakkoset mahdollisimman nopeasti. Suostuttelujen jälkeen sain litanian hädintuskinteinien suista ulos, ja joka pää lausui aakkosvirran keskellä poikkeuksetta oopeekuuär. Kuitenkin toisilla kerroilla PlayStationin äärellä puhuttiin ilmekään värähtämättä guitista, kun tallentamisen jälkeen piti valita pelin lopettaminen.

Mitä? Minulla oli paljon kavereita! En ymmärrä, mitä vihjailet.

Tähän perään onkin joka tapauksessa helppo eritellä, miksi ylipäätään välitän – tai välitin – siitä, että ihmiset lausuvat kirjaimen eri tavalla. Monien mielestä ei pitäisi välittää, eikä ehkä minustakaan, jos rehellisiä ollaan. Tässä joka tapauksessa neljä seikkaa:

Ensinnäkin – kuten alkuteininä tekemäni sangen suppea tutkimuskin osoitti – aakkoslaulussa opitaan kuusivuotiaana sanomaan kuu. Milloin tämä lakkaa pätemästä?

Toiseksi, vaikka asiaa katsoisi miten päin, Q-kirjainta ei esimerkiksi englannissa (videopelien quit), ruotsissa (sukunimi Lindqvist) tai käsittääkseni missään muussakaan kielessä, jota samoilla aakkosilla kirjoitetaan, lausuta g-äänteellä. Miksi se suomeksi pitäisi sanoa niin?

Kolmanneksi, jotkut kirjoittavat tämän takia internetissä esimerkiksi englanninkielisiä Q- tai G-kirjaimia sisältäviä sanoja väärillä kirjaimilla, mikä on todennäköisesti kenen tahansa englantia äidinkielenään puhuvan näkökulmasta eriskummallinen moka.

Neljänneksi ja viimeiseksi, ilmiö oli ja on hyvin yleinen. Käytännössä kaikki nykyiset tuttuni lausuvat kirjaimen tavalla, jota en ymmärrä. En kehtaa huomauttaa asiasta, mutta jään kieltämättä miettimään sitä. Toisaalta nämäkin ihmiset ovat oletettavasti omaksuneet tavan omilta vanhemmiltaan, kaveripiiristään, ehkä jopa koulusta. Se on heille yhtä paljon guu kuin minulle kuu, paitsi kaikki aakkoset nopeasti luetellessa, ilmeisesti. En tosin taida enää testata ketään. Ei minulla oikeasti ollut kovin montaa kaveria.

"Ajan rakenne on muuttunut"

En ole varsinaisesti opiskellut minkään kielen ääntämystä, mutta ilmiölle on todennäköisesti jokin käytännönläheinen selitys. Omalla suulla makustellessa guun lausumiseen vaaditaan ehkä piirun vähemmän liikettä kuin kuun. Tankeroiden ja olumpialaisten maassa tuskin mikään olisi mahdotonta, mutta toisaalta enpä ole koskaan kuullut laiskimmankaan suun puhuvan guulantyönnöstä tai gusella gäymisestä. Tai Galjasta ja tupagasta.

Erikoista on myös se, paljonko internetistä löytyy g-ääntämystä elitistisin elkein puoltavia kommentoijia. Vaikka osa ei olisi tosissaan, kieli tuntuu olevan suomea puhuville suuria tunteita herättävä asia. En itsekään ole aina suhtautunut asiaan näinkään maltillisesti, kuten tekstin alustakin voi päätellä – nykyään en jotenkin jaksa vääntää, vaikka asia alhaisimman luokan kielinörttinä minua kiinnostaakin. Väittely tällaisesta on äärimmäisen tarpeetonta.

En tiedä, onko kielitoimisto tai muu vastaava laitosmöykky puuttunut Q:n ääntämiseen, kun kotoperäisiä kirjaimen sisältäviä sanojakaan ei taida olla. Juuri tämän valossa kuitenkin kävisi minusta järkeen käyttää sanojen alkuperäiskielen lausumatapaa, joka on ainakin päivänselvästi lähempänä K:ta kuin G:tä, ellei muuta. Yhtä hyvinhän voisin itse alkaa puhua duusta – ei tarvitse kuin vähän siirtää kieltä ja tadaa, uusi lapsille siirrettävä perimätieto on syntynyt. Miksi ei?

Miksi.

Posted in: Ihmiset, Ilmiöt, Kieli, Koulu