DigiExpo 2011

Posted on 5.11.2011

1


Muistin ottaa rakennuksesta kuvan vasta lähtöjunaa odotellessa.

En ollut pariin vuoteen vieraillut millään messuilla, joten päätin nyt käydä jo ennestään tutussa DigiExpossa. Tänäkin vuonna samaan aikaan järjestettiin jos jonkinlaisia muita messuja joihin pääsi samalla lipulla, joten päätin työntää nenäni kaikkialle. Varsinkaan muista messuista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, mutta olipa sentään päivän ajan jotain tekemistä.

DigiExpo

Kuvan reunaan sattuneen tyypin ilme huvittaa minua.Pelit ovat aina olleet iso osa sekä minun elämääni että DigiExpo-kokemusta. Lähinnä Nintendoilla pelaavana vauvana oli hieman masentavaa huomata, ettei Amolla ollut tänä vuonna esillä kuin pari hassua peliä, ja että nekin jakautuivat ennakkotilaamiini ja lähtökohtaisesti epämielenkiintoisiin nimiin. Itse asiassa Nintendo ei EA-osaston paria kamalia pelejä demoavaa 3DS:ää lukuunottamatta ollut mitenkään esillä varsinaisessa DigiExpo -salissa, vaan tyytyi leveilemään Zeldan 25-vuotisuudella ehkä jopa paremmalla sijainnilla messukeskuksen aulassa.

Skyward Sword -Wiit ja uusiojulkaisuja pyörittävät 3DS:t oltiin tarkemmin sanottuna asetettu kahvila Andanten ikkunoita vasten. Sisäpuoleltakin löytyi ainakin yksi zeldismi, joka oli aivan yhtä typerä kuin tahallinenkin.

Kaikki syötävä sisälsi tietty messukeskuslisän – Hesburgerkin on Suomen sadoista syöttölöistä yksi kolmesta, joissa kupongit eivät poikkeavan hintatason vuoksi kelpaa. Yritin hillitä ruokahaluani jäytämällä purkkaa koko päivän.

Varsinaisesta messusalista pois jättäytyneenä myöskään pelilavalla ei nähty vilaustakaan Nintendosta, vaan sen sijaan sitäkin enemmän yllättävän akrobaattista Star Wars-valomiekkailua sekä hyvin kovaa ja mainostaen puhuneita juontajia juttelemassa kehittäjien ja kollegojensa kanssa mukavia muun muassa Trials Evolutionista. Mieleen jäi kivan pöristelypelin itsensä lisäksi ainakin se, että puhujat väittivät Xbox Liveen yksinoikeudella tulevan pelin kenttäeditorin voittavan LittleBigPlanetin vastaavan monipuolisuudessa.

Trialsin ja uuteen Tintti-elokuvaan perustuvan hulvattoman moninpelattavan tasoloikan ohella olin kiinnostunut myös Kinectistä ja Movesta, jotka olivat messuilla melko näkyviä. Wii-pelaajana olen kokenut sekä katastrofaalisia, maltillisia että erittäin toimivia liikkeentunnistuskontrolleja, joten en missään nimessä ole lähtökohtaisesti epäileväinen uusia ohjaustapoja kohtaan. Kiintoisaa on myös se, miten valmistajien hyödyntämät erilaiset teknologiat käytännössä saman päämäärän saavuttamiseksi vaikuttavat liikkeentunnistuksen sovelluksiin ja toimivuuteen.

Niin hyvää puuta.Messuyleisön pomppimista olisi ehkä pitänyt videoida, sillä laitteiden käytöstä oli lähes mahdotonta saada säädyllisiä pysyviä kuvia – ylemmässäkin epätarkassa otoksessa ollaan vasta sitomassa rannehihnaa.

Yhytin myös jonkun laulamasta Singstarissa täysin yksin Vesa-Matti Loiria. Laulaja huomasi kuvausvälineistöni ja vaikutti vaivautuneelta, ymmärrettävästi tietämättömänä huvittuneisuuden ohella tuntemastani sanattomasta ihailusta, jota halusin kuvan ottamalla jakaa.

En perehtynyt kappalelistaan laisinkaan, mutta menen takuuseen, että minkä tahansa muun sieltä löytyvän pätkän laulaminen olisi ainakin minun silmissäni ollut nolompaa, vaikkei ehkä vieläkään suoranaisesti noloa.

Toisaalle oli rakennettu StarCraft II -turnausta varten upea lava nousevine katsomoineen ja hienoine av-järjestelyineen. Otteluita ja niiden välipuintia selosti koko ajan juontajapari, joiden ääntely toi vuoroin mieleen jalkapallomatsin, vuoroin makasiiniohjelman. Jostain syystä aina pelin ollessa käynnissä yleisöä riitti niin, ettei lavaa päässyt lähellekään, vaikka ainakaan itse en tajunnut koko touhusta mitään.

Mieleni puhaltui tajutessani osan kutsuturnauksen pelaajista saapuneen Pohjois-Amerikasta asti pelatakseen parin tunnin arvosta otteluita, jotka oltaisiin aivan yhtä hyvin voitu käydä kotisohvilta käsin. Näinkin hienoissa puitteissa mikään vähempi olisi tosin ollut tylsää, mutta miten sponsorit kuvittelevat tempauksesta hyötyvänsä ja – ennen kaikkea – miten järjestelyissä päädyttiin juuri Suomeen ja DigiExpoon?

Pelien ohella kamerat olivat näkyvä teema messuilla. Valkoisten pöytien ja kauluspaitaisten esittelijöiden joukosta erottui edukseen tämä kaikenlaista ihastuttavaa krääsää täyteen ahdettu pöytä, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti toimia koekuvauskohteena. Minun huomioni ainakin oli taattu, vaikka sihtailinkin pöytää vain omalla vanhalla ja arvottomalla pokkarillani.

Näin jälkikäteen ajatellen, odottivatko kilpailijat ihmisten ottavan kuvia jaloistaan?

SEILO RI-stimäki. Hmmm.Valokuvaamiseen pyhitetyillä lavoilla tuntui olevan tyystin ajankohdasta riippuen joko täysi tai täysin tyhjä katsomo. Itse jaksoin vielä alkuiltapäivästä virkeänä seurata jonkun hauskannimisen mutta asiansa osaavan tyypin esittelyä siitä, miten valokuvaaja voi käyttää piirtopöytää apunaan.

Ammattilaisen työskentelyä kuvien parissa oli ilo katsoa, vaikka tuskin tulen koskaan työkseni niitä muokkaamaan tai edes ostaneeksi piirtopöytää.

Skiexpo ja Boardexpo

Myönnettäköön, että silmänkantamattomiin venyvät vaate-, lankku- ja kilpailukojut eivät olisi juuri vähempää voineet kiinnostaa. Sen sijaan olin jo etukäteen lukenut paikalla olevan jotain, jonka nimi oli BagJump ja jota varten piti allekirjoittaa järjestäjille täysi vastuuvapaus.

Harraste löytyi lopulta Boardexpon perältä – ideana on hypätä noin kymmenmetrisestä tornista valtavalle löysälle ilmatyynylle ilman mitään välineitä. Etualalla kuvassa skeittauspaikka, jonka olemassaolon takia messualueella hurjasteli kaikenkokoisia lautailijoita, mikä tuskin oli kovin turvallista. Snorf!

Söin kuitenkin yhdessä lukuisista Fazer-kahviloista jotain. Lähes viisi euroa maksanut kolmikerroksinen valmisleipä oli yllättävän aito ja ruokaisa, enkä käsitä, miksi kukaan olisi maksanut kaksi kertaa enemmän saadakseen selkeästi pienemmän leivän vain siksi, että se oli nätimmin esillä ja koottu paikan päällä. Ehkäpä ravintoloiden pitää universumin tasapainon säilyttämiseksi kiskoa messuvierasta senkin edestä, mitä lahjakortteja ja sponsoririhkamaa ilmaiseksi jakavat esittelijät tältä säästävät, oli jo niidenkin ilmaisuus kuinka näennäistä hyvänsä.

Taustalla seinäkiipeilijöitä. Lapsille ja nuorille oli urheilumessujen puolella tarjolla kaikenlaista touhua trampoliineista pienoispelikenttiin ja aneemiseen onnenpyörään.

Lätkä & Säbä -Expo

Jostain syystä muutama hyvä ja laitteesta positiivisen kuvan antava 3DS-peli oltiin sysätty Lätkä & Säbä -Expon nurkkaan, eli lähestulkoon niin kauas DigiExposta kuin käytössä olevien messusalien puitteissa oli mahdollista: Siinä missä yläkerrassa oli Simsiä ja Fifaa, täällä syrjässä pelattavana oli aulan kanssa samojen Zeldojen lisäksi Star Fox ja Street Fighter.

Kuvan nurkassa näkyy myös mielenkiintoista palapelimaista jäänkorvikelevyä, jolla luistimet näyttivät toimivan moitteettomasti.

HifiExpo

HifiExpo oli messuista oudoin: esittelytilat olivat messukeskuksen yhteydessä toimivan hotellin huoneissa. Rähmäisenä nuorisorakkarina en oikein sopinut kapeita ja hiljaisia käytäviä ramppaavien pukumiesten joukkoon, joten en kurkistanut monia kerroksia kolutessani läheskään jokaiseen huoneeseen. Eikä ollut syytäkään, sillä kaikissa tuntui olevan esittelyssä enemmän tai vähemmän sama huippuluokkainen äänentoistojärjestelmä tai seinän kokoinen kuvaruutu.

Hotelli oli varmaan valittu messuhalliin nähden mainiosta ja automaattisesta äänieristyksestä johtuen, mutta tilaisuudesta järjestelyineen jäi jotenkin erikoinen tiskin alta myymisen maku.

Summaus

DigiExpo on aina ollut hyvä tekosyy tavata nörttituttuja. Paljoa muuta ei sen ja tämän blogikirjoituksen kuvineen ohella messuryppäästä käteen jäänytkään. Vaihteen vuoksi oli kiva käydä.