Pilkunviilaus ja negatiivisuus

Posted on 29.10.2011

0


Sellaista, joka kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja joka tuntee tarvetta korjata löytämiään epäkohtia, kutsutaan pilkunviilaajiksi. Nimitys on melko yksiselitteisen vähättelevä ja negatiivinen sekä sisältää epäsuoran käskyn lakata olemasta niin tarkka. Minulta löytyvät viilailuun vaadittavat ominaisuudet ja taivun joskus huomauttamaan esimerkiksi vähemmän räikeistä kirjoitusvirheistä. Toisinaan saan tuohtuneen vastauksen ”pitääkö kaikesta aina valittaa?

Joskus lukion kuvaamataidossa tekemäni interaktiivinen tilataideteos, joka kertoo kanssakäymisen vaikeudesta. Toisin sanoen lelu, jonka tein koska oli pakko.Valittamisesta syyttävän puolusteleva äänensävy antaa ymmärtää, että huomautus on otettu henkilökohtaisesti. Huomauttaessa ilmaisen toki tyytymättömyyttäni eli tavallaan valitan. En kuitenkaan ymmärrä, miksi huomautustilanne on automaattisesti kiusallinen, koska kitkan luulisi syntyvän normien ja poikkeaman ennemmin kuin niitä edustavien henkilöiden välille. Jonkinlainen kilpavarustelu ja tarve puolustaa kunniaansa ilmestyy kuitenkin itsestään jokaiseen ristiriitaan, ellei pätevä osapuoli muista olla sananvalinnoissaan äärimmäisen diplomaattinen. Myös minä loukkaannun huomautuksista ja myös minulle jää usein paha maku suuhun huomauttelusta. Olen itse asiassa vähän kateellinen niille, jotka lipuvat läpi elämän koskaan kiinnittämättä huomiota ympäristön pikku vikoihin, sillä tällaisten ihmisten arjessa on varmasti vähemmän täysin turhia ongelmia.

On totta kai tilannekohtaista, milloin vaikkapa juuri kirjoitusvirheestä kannattaa huomauttaa. Tärkeintä on tietysti, että kuulija tai lukija ymmärtää puhujan tai kirjoittajan tarkoituksen. Tajuan tämän ihan oikeasti. Virheellisenä pidettävän ilmaisutavan luomaa mielikuvaa epäpätevyydestä, hutiloinnista tai jopa tyhmyydestä ei kuitenkaan pitäisi väheksyä vain siksi, että oikaisun hetki on kiusallinen: palautetta antaessa pääsee helpommalla väittämällä olevansa kaiken kaikkiaan tyytyväinen, mutta palautteen saajan olisi paljon hyödyllisempää kuulla ilmenneistä epäkohdista.

Näkisin ajattelutapani lähinnä avoimena, mutta monissa tilanteissa se tulkitaan negatiiviseksi. Yleisesti todella hyväntuulisena henkilönä syytökset harmittavat, vaikka syy lopulta olisikin minussa: Keskityn palautetilanteessa ehkä liikaa huonoihin puoliin ja unohdan mainita hyvien olemassaolosta, varsinkin, jos joku on jo minua ennen ehtinyt antaa positiivista palautetta. Standardini taitavat jostain syystä ja ikävä kyllä joissain asioissa olla niin korkealla, että en näe hyvässä suorituksessa sen arvostamisesta huolimatta mitään erityistä mainittavaa.

Jotta en kuulostaisi kolossaaliselta isopäältä, todettakoon, että pidän omia tuotoksianikaan harvoin kovin korkeatasoisina. Uskon ja toivon siksi vakavissani, että rimani on korkeammalla kuin virtsan pinta.

Mainittakoon myös, että – ironista kyllä – pilkunviilaajaksi en ole kovin taitava pilkkujen käyttäjä. Koulutuksen puutteen tai vieraiden kielten vaikutuksen vuoksi jätän usein pilkut laittamatta sinnekin, missä aidon kielinatsin mielestä niitä pitäisi päivänselvästi olla. Kyseessä on yksinkertaisen osaamattomuuteni lisäksi osittain tietoinen valinta, sillä joskus teksti kaikuu päässäni pilkuitta keskustelunomaisemmin kuin oikeaoppisemmalla välimerkkien käytöllä. Vaikka efekti tuskin välittyy kaikille lukijoille samalla tavalla, on se minusta haluttava.

Kaikki on aika monimutkaista.

Posted in: Ihmiset, Minä