Kurablogi 1 vuotta

Posted on 6.9.2011

7


Ensimmäisestä blogikirjoituksestani on kulunut vuosi ja ajattelin sen kunniaksi esitellä kertynyttä dataa ja muuta mukavaa. Jos ei ole kiinnostunut numeroista, kannattaa ehkä vilkaista vain alempia kappaleita.

Liikenne

Sivustolla on juuri tällä hetkellä 5477 yksittäisen sivun näyttökertaa, joista etusivun näyttökertoja on 2540. Kuka tahansa muu kuin minä nostaa lukemaa yhdellä joka kerta avatessaan etusivun tai artikkelisivun, joten navigoimalla holtittomasti ympäriinsä lukematta sanaakaan voi helposti ja nopeasti nostaa itsetuntoani.

Vilkkain päivä tähänastisessa historiassa oli syyskuun 15. 2010, jolloin vain yhden päivän aikana kertyi 129 näyttökertaa siitäkin huolimatta että julkaistuja tekstejä oli tuolloin vain kolme. Piikki johtuu uutuudenviehätyksestä ja häpeilemättömästä foorumimainonnasta.

"Suosikkihattuni!"

Tämä kuva koristi pitkään joka sivun oikeaa ylänurkkaa, mutta koin sen sittemmin tarpeettomaksi tilanviejäksi.

Blogin 47 artikkelia on keskimäärin avattu 62 kertaa. Tähän väliin huomautettakoon että vaikka tekstilajijaottelun mukaan blogikirjoitukset eivät olisikaan artikkeleja, kutsuu WordPressin suomenkielinen käyttöliittymä niitä sellaisiksi. Oli kyseessä sitten käännöskakkanen tai tietoinen valinta, perustan oman tietoisen valintani tähän.

Avatuin artikkeli on Pirkka 267 kerralla. Yhtenä vanhimmista kirjoituksistani se on ehtinyt saada paljon liikennettä ja pituutensa sekä aihepiirinsä vuoksi se muiden Pirkkojen tavoin kerää satunnaisia hakukoneosumia joka viikko. Noin sataa kävijää köyhempinä tulevat loppujen Pirkkojen joukossa Marli Vital ja Hassu pelle. Hassun Pellen huomio johtunee sen sisältämästä uniikista musiikkitiedostosta ja Kurablogin korkeasta sijoituksesta sanaparia googlettaessa, mutta en osaa sanoa miksi Vital-teksti hirvittävine kuvineen on avattu niin usein kuin on.

Vaivaisella 21 avauskerralla pohjaa pitää Yhtäkkiä: Talvi, jolla on myös ikäänsä suhteutettuna selvästi vähiten katselukertoja. Ajankohtainen pikku törähdys luultavasti jäi ilman sen suurempaa syytä vain huomaamatta.

Hakukoneet

WordPress saa jollain kepulikonstilla tietoonsa millä hakusanoilla blogiin on Googlesta päädytty. Alla mielivaltaisesti valitsemiani hakuja, jotka ovat jostain syystä ohjanneet tänne:

  • leipä pakkaus
  • vahan kohennusta
  • pirkka asia
  • miksi ostan ruispaloja
  • kalja jauhe
  • askartele pelle
  • miten avata pirkan liima
  • kaksoishyppyjen oppiminen
  • paskalla blogi
  • mitä hessua
  • erilaisia parran muotoja

Täysin päättömien hakujen lisäksi olen huomannut Kurablogin olevan myös erinomaisen huono tarjoamaan hakijoille etsimiään vastauksia. Esimerkiksi ”kroketti porttien asettelu” keräsi kymmenellä eri tavalla muotoiltuna Hurjakroketille tänä kesänä vaikka kuinka monta osumaa, vaikka artikkeli kertoo siitä, miten portit laitetaan kun tylsää oikeaa asettelua ei tahdota käyttää. En myöskään usko suklaan ja mehujen pakkauksiin liittyviä kysymyksiä googlettaneiden ilahtuneen löytäessään vastausten sijasta blogistani vain täsmälleen samat kysymykset.

Näkyvänä poikkeuksena Pirkka II sattumalta vastaa kuvatekstissään hyvin tarkasti muotoiltuun hakuun ”vaasan ruispalat euroa hinta syyskyy 2010”. Mihin tarkoitukseen kyseistä tietoa jälkikäteen tarvittiin, ei aavistustakaan.

Studio

Keksin äitini olohuoneen tuotekuvausstudiokelpoisuuden vahingossa hieman yli vuosi sitten, mikä osaltaan vaikutti blogin aloittamiseen.

Ammattimaista!

Monien tekstieni kuvat on otettu ylemmänkaltaisissa luovissa olosuhteissa: Rullaverho alas, kamera ja lamppu osoittamaan IKEA-pöydälle aseteltua aihetta, itselaukaisin käyntiin ja äkkiä pitelemään päiväpeitettä taustalla. En pitkään tajunnut päiväpeitteen hyödyllisyyttä taustan pimentämisessä, joten aikaisemmissa tasokulmasta otetuissa kuvissa saattaa nähdä epätarkkaa olohuonetta taka-alalla. Himmennyskatkaisimella varustetun (myöskin IKEAsta kotoisin olevan) lampun optimointi kuvaustilannetta varten on sekin oma taitonsa jota en hallitse.

Olen melko tyytyväinen useimpiin kuviini ottaen huomioon halvimmat mahdolliset välineeni ja sen, että studio on God Morgonissa mehupurkkien pisaroittamiseen käytettyä suihkepulloa myöten kasattu kodista muutenkin löytyneistä huonekaluista. Haluaisin ajatella ettei valokuvaaminen ole välineurheilua, mutta toisaalta manuaalinen tarkennus ja valotus olisivat joskus ihan kivoja, puhumattakaan paremmasta kuvanlaadusta tai järkevistä zoomtasoista.

Tähän mennessä kirjoitetusta

Huolimatta siitä mitä sanoin artikkelissa Suhteellinen tyytyväisyys riittää ja on okei, olen ottanut vapauden aika ajoin parannella vanhoja tekstejäni. Kirjoitusten asiasisältöä en ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi muuttaa ja merkitykselliset lisäykset tulen aina hoitamaan kommentilla, mutta juttujen ulkoasua ja ilmaisua olen jo alusta asti päivittänyt julkaisun jälkeenkin vastaamaan kulloistakin parasta osaamistani. Artikkelimäärän kasvaessa tehtävä vaikeutuu, sillä lähes joka tekstin tyylistä, selkeydestä ja tarkkuudesta löytyy jälkikäteen ekstensiivisestä luonnostelusta ja pitkästä hautomisesta huolimatta hiottavaa.

Jos on joskus lukenut tuoreeltaan aivan ensimmäisiä tekstejäni, kuten Super Ghouls ’n Ghostsin, saattaa nyt niiden pariin palatessa yllättyä. Äsken mainittu on tosin ideansa vuoksi melko toivoton saada ikinä kovin selkeäksi tai miellyttäväksi luettavaksi, mutta viimeistään tässä vaiheessa suhteellisen tyytyväisyyden on pakko riittää: Halusin tuolloin kertoa kokemuksistani pelin parissa typerän konseptin avulla, tein sen ja nyt se on osa blogiani.

Alun perin ajattelin että olisi vain hauska laittaa Kurablogille jotenkin synttärihattu, mutta sitten yksi asia johti toiseen.

Yleisesti ottaen pidän itse eniten ytimekkäistä teksteistä, joiden aihe on minusta sympaattinen tai mielenkiintoinen tai jotka sisältävät jotain erityistä tai erityisen onnistunutta sisältöä. Sen sijaan en pidä artikkeleista jotka vaikuttavat leveilyltä tai jonkin mielikuvan minusta tyrkyttämiseltä, vaikka tarkoituksenani olisikin oikeasti vain jakaa elämästä löytämiäni yksityiskohtia.

Suositellakseni paria kirjoitusta jotka eivät ole sattuneet yllä tulemaan mainituksi, pidän itse erityisesti Heureka-tarroista ja Japanilaisesta limonadipullosta.

Lopuksi

Kuten yksikään wordpress.com -blogi, Kurablogi ei mainoksettomana pyri tuottamaan minkäänlaista voittoa. Paikkaan blogaamisella vain tiettyä sosiaalista aukkoa elämässäni mahdollisimman epäkiusallisella tavalla, tyydyttäen samalla satunnaisen lapsekkaan luovan tarmoni kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen. Toivon mukaan olen vahingossa myös parantanut ilmaisukykyäni ja jatkan sen parantamista näissä merkeissä vielä pitkään.

Kommenteissa sana on vapaa. Miksi vihaat Kurablogia? Miksi pidät siitä? Miksi luet sitä?