Vanhoja MIDI-sävellyksiä

Posted on 6.8.2011

2


Samalla kun ikätoverini käyttivät vapaailtansa juomiseen, seurusteluun tai opiskeluun, sävelsin 16-17-vuotiaana pimeässä nurkassani ahkerasti tietokoneella. Perheen vanha kone kuitenkin simahti pari vuotta sitten, sisuksissaan muun muassa kaikki hellyyttävän kamalat MIDI-tiedostoni. Olin jo tottunut ajatukseen etten kuulisi tekeleitä enää koskaan, kun hetken mielijohteesta vanhan koneen purettuamme saimmekin palautettua kaiken hävinneeksi julistetun datan.

Viimeisimmästä lopputulokseen johtaneesta sävellyssessiostani ei itse asiassa ole kuukauttakaan, mutta en ole enää pariin vuoteen kehdannut levittää valmista jälkeä edes ymmärtäjille niskassa jyskyttävän ikävän tunteen vuoksi: Lähettämällä sävellyksen tunnen asettavani kuuntelijan ikävään asemaan, jossa täytyy ensin pettyä tuotokseni merkitsemättömyyteen ja yrittää sitten vielä keksiä rakentavaa palautetta loukkaamatta tunteitani. Ei myöskään auta selitellä että en ota asiaa kovin vakavasti, koska järkevä reaktio jää entistä varmemmin saamatta.

Nämä vanhat sävellykset ovatkin siitä kivoja, että voin esitellä ne samaan tapaan kuin lapsena paperille piirtämäni tasoloikat – vanhana rojuna, jolle voin nauraa yhdessä sivullisen tarkastelijan kanssa. Toisaalta ottaen huomioon etten näin muutamaa vuotta myöhemminkään ymmärrä musiikkiteoriasta yhtään mitään, onnistuin jo teininä pelkällä yrityksellä ja erehdyksellä askartelemaan pari yllättävän miellyttävää puoliminuuttista. Omastakaan mielestäni en ole tosin koskaan osannut aloittaa tai lopettaa kappaletta, puhumattakaan siitä, miten kyseenalainen minkä tahansa puoliminuuttisen amatöörielektrovideopelipopmidin arvo ylipäätään on.

Aloitusnapit ovat täällä.

Aion nyt jatkaa kirjoittamista ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yksi midien mielenkiintoinen puoli on se, että ne sisältävät äänidatan sijasta vain ohjeita siitä, mitä pitäisi milläkin hetkellä soittaa. Muistan aina käskeneeni kuunnella kaikki midini Windows Media Playerillä, koska sillä kuunneltuna käytössä oli ilmeisesti sama toistojärjestelmä kuin säveltäessäni. Jokseenkin ironisesti helpoin tapa kääntää midit blogiin upotettaviksi MP3-tiedostoiksi oli iTunes, jonka vuoksi lähes kaikki rumpuäänet käyttäytyvät oheisissa pätkissä eri tavalla kuin on alun perin ollut tarkoitus. Saisin teini-itseltäni satikutia.

Ei muuta. Kadonneiden tietokonevuosieni yllättävästä jälleenlöytymisestä tuskin riittää blogiin asti enempää näytettävää.

Posted in: Minä, Musiikki