Suklaapatsaat

Posted on 2.5.2011

2


Olin ensimmäisen lauantaityöpäiväni ikinä jäljiltä piristyksen tarpeessa, joten menin ruokakaupan kautta kotiin. Vähän aikaa kierreltyäni ostin simapullon ohella pääsiäisen ylijäämähyllystä tällaisen 300-grammaisen hirvityksen. Tänä vuonna en vielä ollut ahminutkaan yhtäkään naurettavan kokoista suklaaotusta.

Perinteeksi muodostunut pupujen ja pukkien puputukseni alkoi isovanhempieni tavasta lahjoittaa jokaiselle suvun lapselle aina jouluisin iso suklaapukki ja pääsiäisinä jänö, joskus jopa useampi eri kokoinen. Itse asiassa perinne jatkuu hieman rakoillen vielä tänäkin päivänä siitäkin huolimatta, että vanhimmat suklaan vastaanottajat alkavat olla kahdenkymmenenviiden paikkeilla.

Käsin koristeltu? Ei kai!Pakko ihmetellä, miksi tällaisia patsaita edes tehdään tai miksi ihmiset ostavat niitä. Näin isot suklaamöntit sotkevat, ovat vaikeita syödä, jakaa ja säilyttää sekä aiheuttavat ainakin kerralla syötynä luonnollisesti todella huonon olon. Jotenkin kaikki niiden huonot puolet kuitenkin kuuluvat asiaan, eikä varsinkaan vuodenvaihde tunnu miltään ilman vakavia pukkiövereitä.

Saan luultavasti tällaisista tempauksista vielä jonain päivänä suvussani esiintyvän diabeteksen. Se on harmillista, mutta miten ihmeessä herkkua voi vastustaa, etenkin jos sen saa lahjaksi? Tällä kertaa voin tietty syyttää vain itseäni.

Mutta no, ihan hyvää suklaata taaskin.