Onneksi teknologia kehittyy

Posted on 26.2.2011

1


Muistin otsikon sutkausta jäädessäni äitini uuteen Seatiin vangiksi. Tositilanteesta ei onneksi ollut kyse. Satuin vain auton huoltoasemalla nököttäessä tajuamaan sekä ikkunoiden että ovien lukkojen avautuvan ainoastaan sähköisesti.

Kuvan pääasiallinen kohde on epätarkka koska nykyaikaisessa kamerassani on automaattitarkennus.Kahvaa kopeloiden kerroin huomiostani tankkaamasta palanneelle kuskille, joka totesi vaihdekepin vieressä olevan napin avaavan kaikki lukot – eihän auto toki niin hölmösti olisi suunniteltu, että sinne voisi jäädä jumiin. Turha sanoa mitä kävi auton pois päältä ollessa nappia kokeillessamme.

Luultavasti ovien avaamiseksi ilman sähköä olisi ollut jokin konsti. Auto on joka tapauksessa yllättävän ihanteellinen kidnappaajille, koska ulos pääseminen ei kaltaiselleni autoista täysin tietämättömälle ole laisinkaan itsestäänselvää. Rakastan myös sitä, ettei ikkunaa saa auki ilman virta-avainta, saati että sen saisi kiinni, jos vaikka auton seistessä alkaa sataa. Kuka itseään kunnioittava ihminen nyt veivaisi kampea vielä vuonna 2011?

Törmäsin itseäni läheisemmin koskettavaan vastaavankaltaiseen kehitykseen saadessani muutama vuosi sitten lahjaksi Wiin.

Cubessa on kantokahvakin.Tässä on verrokiksi GameCube. Nopeimmat tietävät jo tässä vaiheessa mistä on kyse, mutta kirjoitan koko jutun joka tapauksessa pahoitellen auki.

GameCuben levyluukku aukeaa jousella. Voin vapauttaa jousen painamalla nappia, ja poimia pelin ulos koneesta, vaikka virtapiuhan molemmat päädyt ovat kädessäni.

Kaiken lisäksi levyt napsautetaan tukevasti konsoliin kiinni, jonka jälkeen sillä voi vaikka kopitella.

Paneudun tuon ruman yksivärisen levyn huonouteen jollain toisella kerralla.Wiitä sen sijaan en uskalla edes kääntää pystyasennosta kyljelleen jotain ollessa sen sisällä – en tiedä miltä asema näyttää sisältä, ja kauhutarinat muista samalla tavalla toimivista konsoleista aiheuttavat vainoharhoja.

Wii imee ja sylkee pelejä vain ollessaan vähintään valmiustilassa. Häpeäisinhän silmät päästäni, jos vielä tänä päivänä konsolini sisältäisi jousimekanismin. Mokoma kivikauden keksintö. Meillä on nykymaailmassa sähkökin!

Joka kerta pelin lopettaessani ja aloittaessani tai konsolia kääntäessäni joudun läträämään levyn ja kotelon kanssa, vaikka pelaisin samaa peliä kymmenen kertaa peräkkäin. Laitetta siirtäessäni taas täytyy sohia piuhojen kanssa ihan vain jotta varmistuisin, ettei sisällä ole mitään.

Laatikon puolustukseksi todettakoon, että se ei näyttäisi yhtään näin siistiltä, jos siinä olisi avautuva luukku. Mutta niin. Onneksi teknologia kehittyy.