Pirkka V

Posted on 21.1.2011

0


Uusi vuosi, uudet pirkat. Mukahauskan artikkelisarjan tämänkertaisen osan teemoina ovat rappiollisuus, masennus ja katumus. Miksi? Koska tänään syödään pakastepizzaa niin, että naukuu.

Hienon eräbannerini räjähdys on aina näyttänytkin pizzalta.

Pirkka Kiviuuni Salamipizza / Dr. Oetker Ristorante Pizza Salame!

Eksyäkseni hetkeksi varsinaisesta aiheesta, minua vähän hävettää olla lihansyöjä. Hyödynsin Lapinjärvellä usean kuukauden ajan mahdollisuutta syödä kasvisruokaa, mutta kotiutuessani lakkasin ilman hyvää syytä välittämästä. Olen yksinkertaisesti liian laiska ja mukavuudenhaluinen miettiäkseni esimerkiksi pizzaillalle vaihtoehtoja. Sitä paitsi syön toistaiseksi käytännössä joka päivä jonkun muun perheenjäsenen valmistaman aterian, eikä heitä vaikuta erityisemmin kasvisruokavalio kiinnostavan.

Tunnustuksen pudottua sydämeltä itse ongelman yhä jäädessä, katsotaan niitä pizzoja.

Dr. Oetker Ristorante Pizza Salame

Dr. Oetker Ristorante Pizza Salame, 320g@2,99€ / kilohinta@9,30€

Pirkka Kiviuuni Salamipizza

Pirkka Kiviuuni Salamipizza, 355g@2,49€ / kilohinta@7,01€

Joku lätyistään tarkka voisi väittää, etteivät kilpailijat taaskaan ole ihan saman kategorian tuotteita. Kyseessä on kuitenkin kaksi pakasteesta löytyvää pizzaa, joiden päätäyte on salami. Minulla ei ainakaan ole lisättävää.

Ristoranten pakkauksen etupuoli on inhottavan epäaito. Tuosta kulmasta ei mitenkään voi luontevasti haarukalla nostaa aivan liian sileästi leikkautunutta pizzapalaa. Ei mitenkään. Pirkan loota on herkullinen, aloitetaan siitä.

Pizzan keskellä näyttäisi olevan valmiiksi hyvin tummaksi kärventynyt paprikaviipale. Ei hyvä enne. Reunassa on myös iso jääkimpale, jonka raaputan pois ennen uunittamista välttääkseni turhan vetisyyden. Missä vaiheessa jääpala onkaan päässyt muodostumaan, sen paikallisuus tarkoittaa ainakin omalla päättelykyvylläni pizzan osittain sulaneen jossain vaiheessa. Viimeistään kylmäketju tietty katkesi poimiessani laatikon kaupan altaasta ja kävellessäni sen kanssa nollakelillä kotiin, joten voinen syyttää vain itseäni.

Valmiiksi tummanruskea paprika rikkoo muuten yllättävän hyvän paistoasteen. Yleensä paistaessani jotain unohdan koko jutun parissa minuutissa ja havahdun juoksemaan uunille vähintään kolme minuuttia liian myöhään.

Koska Ristorantella on vain noin kymmenen minuutin paistoaika, paistan senkin ennen kuin kokeilen Pirkkaa. Aivan ensiksi ripottelen kuitenkin tähän lätyskään oreganoa niin kauan kun se vielä takertuu: Ehkä mikään ei latista mielialaa tehokkaammin kuin oreganon pitkin pöytää hengittäminen.

Äskeiseen verrattuna tämä pizza on kovin litteä ja säännöllinen. Oreganoa näyttäisi olevan jo omasta takaa, mikä ei ehkä ole hyvä juttu. Tuskin se huvikseen lisätään pizzerioissa poikkeuksetta vasta paiston jälkeen.

Olen valmiiksi vähän pettynyt siihen, ettei tässä pizzassa ole mitään paprikan kaltaista lisätäytettä. Asia olisi ehkä pitänyt paketin kuvan perusteella tajuta jo kaupassa. En ole myös koskaan tainnut nähdä näin isoja salamisiivuja, vaikka inhoherkullisen rasvamakkaran halkaisijalla tuskin maun kannalta onkaan merkitystä.

Lätyskä näyttää, yllättävää kyllä, ihan samalta kuin pakkauksessa. Keskiosa hädin tuskin suli samassa ajassa kun reunat tummuivat uhkaaviksi.

Mikäli joku seuraa uunipellille varisseen juuston hiiltymistä, olen pahoillani. Minulla on paha tapa antaa peltiin kiinni sulaneiden ruokien olla, kunnes ne tarpeeksi monen paistokerran jälkeen sulautuvat ympäristöönsä. Yleensä tarina päättyy niin, että joku muu pesee kiroillen peltiä, ja minulla on huono omatunto.

Näytän nopeasti vielä minkälaisesta paksuuserosta on kysymys ennen kuin pirkka jäähtyy odottelusta lopullisesti.

Toinen on paperinohut ja toinen kuin Kotipizzasta. Pohjan mausta ja koostumuksesta riippuen paksuus voi olla joko eduksi tai haitaksi.

Jos nyt sitten aloitan haastajasta. Tekstit tuntuvat aina olevan ohi jo siinä vaiheessa kun pääsen maistamaan.

Myönnettäköön, etten ole tainnut koskaan syödä pizzaa aidossa italialaisessa ravintolassa, mutta epäilen tämän olevan lähelläkään mainosten toitottamaa aitoa kokemusta. En ainoastaan karun keittiömme vuoksi, vaan siksi, että Ristorante maistuu pelkältä tomaatilta. Vähäisen kovan taikinan mausta on mahdoton sanoa mitään pyreen alta, ja makkara taas maistuu lapsena syömältäni geneeriseltä kevytmeetvurstilta, jota se kokonsa puolesta voisi yhtä hyvin salamin sijasta ollakin.

Tiivistettynä elämys olisi korvattavissa tomaattisoosiin kastetulla lämpimällä hapankorpulla ja siivulla meetvurstia. Olen pettynyt. SEURAAVA!

Yllättävää kyllä, Pirkka on erinomaista. Lötkö paprika ei mitenkään erityisesti miellytä, mutta pizzassa on sen vuoksi enemmän makuja, jotka toisin kuin kilpailijassa risteilevät sovussa peittämättä toisiaan. Iloisena yllätyksenä pohja on maistuvaa ja todella pehmeää.

Yleisesti ottaenkin pidän pizzataikinasta, enkä ymmärrä ihmisiä, jotka eivät syö pizzan tai paahtoleivän reunoja. Toisaalta ahmisin paremman puutteessa vaikka paperimassatötteröitä, joten mitäpä minä mistään ymmärrän.

Paremman puutteen periaate pätee myös vertailussa oleviin pizzoihin. Miksi syödä uittonäkkäriä, kun voi halvemmalla saada kunnollista pizzaa ja vieläpä enemmän? Erä menee liehuvin lipuin Pirkalle.

Kokeile Pirkan pizzaa.

En syö pakastepizzaa kovin usein, joten molemmat valitsemani tuotteet olivat tällä kertaa minulle jokseenkin vieraita. Pirkka vaikutti ehkä todellisuuttakin positiivisemmalta kokemukselta siksi, että vertailukohde oli naurettava tomaattilettu. Vaikkei Pirkan kiviuunipizzalla ole maun puolesta juuri mahdollisuuksia kalliimpia pizzerioita tai kauppojen tuorepizzaa vastaan, on se pakastepizzaksi todella hyvää ja ehdoton valintani tulevaisuudessa olettaen, että muissa mauissa ei ole mitään erityistä pielessä.

Posted in: Pirkka, Ruoka, Vertailut