Joulukortit

Posted on 11.1.2011

0


Näin vuoden 2011 jo lähdettyä käyntiin tahtoisin tehdä ensimmäisen joulublogaukseni ikinä ja sanoa pari sanaa joulukorteista. Kohta on kuitenkin taas joulukuu, joten ihan sama.

Otin vielä jonkun satunnaisen pimeän kuvan joulukuusesta ennen kuin se sullottiin pahviin.En ole vielä tarpeeksi vanha tai itsenäinen, jotta minun täytyisi lähettää kaikille nimeltä tutuille joulukortti pysyäkseni elävien kirjoissa. Äitini sen sijaan saa joka joulu tasan yhtä monta tusinaa korttia kuin lähettääkin. Kortit on täällä asuessani osoitettu minullekin silkasta olemassaoloni tiedostamisen kohteliaisuudesta – en usko koskaan nähneeni puolia lähettäjistä.

Omasta mielestäni en ole joulunvihaaja tai erityisen tahallinen perinnerikkuri, mutta en näe pointtia menneisyyden haamujen ja nykyhetken päivittäisten tuttavien yhtä lailla pahvilla ja kahdella sanalla muistamisessa. En tunnusta kaupan geneerisen punakultaisen joulukortin edustavan mitään aitoa, vaikka se olisi lähetetty aidolla hyvällä tahdolla. Kotona tehdyt kortit vaativat edes vaivannäköä ja ovat yleensä vastaanottaja mielessä pitäen räätälöityjä.

Monista joulukorteista menee myös muutama sentti hyväntekeväisyyteen, sillä pitäähän omatunto puhdistaa uutta vuotta varten. Lähettämällä kymmenen kappaletta hyväntekeväisyyskortteja on tavallaan lahjoittanut mahdollisesti ja toivottavasti hyvään tarkoitukseen – esimerkiksi itämerelle tai puolikkaille orvoille – viisitoista nenäliinaa tai puolikkaan Tuplan. Asiasta paisuminen on jokseenkin aiheetonta.

Sinänsä perinne on ihan harmiton eikä minulla ole mitään sitä vastaan, mutta useimmat joulukortit ovat yksinkertaisesti masentavia. Olenkin skannannut otteen viime jouluna saamistamme kaupallisista korteista. En halua loukata kenenkään kortin lähettäneen arviointikykyä tai makua, ainoastaan käyttää kortteja havaintokappaleina. Itse asiassa mahdollisimman oksettavan kortin lähettäminen koko suvulle voi olla huonon maun sijasta vaikka humoristinen avunhuuto perinteiden oravanpyörästä. Ei sitä koskaan tiedä.

Tosi originaalia.Ikävä kyllä kultaväripainatukset ovat skanneissa enemmän tai vähemmän mustia.

Tältä näyttää jouluoksennus: Kauttaaltaan punavihreä kortti kultaisilla ja keltaisilla yksityiskohdilla. Värimaailman lisäksi useimpien läpysköjen aiheet ovat uskomattoman tylsiä ja turvallisia, eikä tämä ole poikkeus. Kaiken kruunaa tehtaalla valmiiksi korttiin laitettu teksti, joka itse asiassa juuri tässä kortissa ei ole niinkään kliseinen vaan outo. ”Joulupuu on rakennettu Joulu on jo ovella” – korttihan voimistaa stressiä ennemmin kuin toivottaa hyvää pyhää. Parasta tietty olisi, jos kortin etupuolella ei olisi lainakaan leipääntyneen suunnittelijan ideoimaa yleispätevää tekstiä kortin ajatusta ronkkimassa.

Tämän perinneyrjön tarjosi Suomen Punainen risti. Luovuttaisin mieluummin litran verta ja söisin greippiä kuin lähettäisin tällaisia tutuilleni.

No onpa se nyt söpö! Ostan sata!Seuraava kortti on vähintään yhtä laimea kuin edellinen, mutta sen lisäksi vielä häikäilemätön.

En äkkiseltään keksi mitään oksettavampaa joulutuotetta kuin sellaisen, jonka aiheeksi on valittu täysin sesonkiin liittymätön viaton luontokappale vain, koska se on suloinen ja myy kortteja. Melkein sama kuin kortissa olisi tonttulakkiin puettu ”TARJOUS”-kyltti, mutta kissaa ei voi edes ottaa huumorilla. Eikä kortista ole mennyt eläinkodille tai millekään muullekaan yhtään mitään.

Turha edes erikseen mainita kortin olevan kauttaaltaan punainen kultaisilla yksityiskohdilla. ”Yksityiskohta” kattaa tässä tapauksessa myös hiekkaroiskeen näköiset satunnaisesti ympäriinsä tökityt tassunjäljet kuvan päällä. Tasokasta.

Myös, eikö ole ärsyttävää, kun jotain on turha mainita, mutta silti haluaa mainita ja mainitsee sen? Teen sitä jatkuvasti.

Ammattilaisen kädestä, selvästikin.Tämä on erilainen. Harmi, että sekin on minusta kamala.

Ihan kaikkein näkyvimmästä ja anteeksiantamattomasta aloittaakseni, kortin kuva on kauttaaltaan tahattoman oloisesti epätarkka. Se ei ehkä ilmene skannista kovin hyvin.

Nyppiäkseni vielä pienempiä vikoja, korkein puu raaputtaa inhottavasti yläreunaa ja koko kuva näyttää vinolta. Reunimmaiset puut on irrotettu oikeasti jatkuvasta puurivistä jokseenkin turhaan, etenkin kun työ näyttäisi olevan tehty sivellintyökalulla ja etenkin kun vasemmasta reunasta näkyy alkuperäisen kuvan taivasta oksien väleistä. Teksti on kortin yksitoikkoisen väriteeman mukainen, mutta ylipäätään täysin ylimääräinen ja kliseinen valmistoivotus. Lumihiutaleet ovat vähemmän uskottavia ja taianomaisia kuin kokispullon kyljestä löytyvät.

Minun snobinäkökulmastani läpyskän kokoajalla ei ole ollut yhtään silmää kortin tekemiselle, elleivät sitten olosuhteet, kuten kamala lähdemateriaali tai aika, ole tulleet tyylitajun tielle. Tästä on joka tapauksessa mennyt sentti WWF:lle, jonka selvästi näkyvillä oleva logo kortin etupuolella on myynyt varmasti enemmän kortteja kuin itse kuva.

Näyttääkseni vielä valmiskortin josta pidän, tämä seuraava on selkeästi kaikkia muita saamiamme parempi.

Jos joskus kaikesta huolimatta lähetän joulukortteja, lähetän joka vuosi kaikille kolme tällaista. Se samanaikaisesti miellyttää silmää eikä yritä kilpailla muiden kanssa söpöydessä ja jouluisuudessa. Kulta ei kiillä tästä kortista silmään heti korttihyllyä lähestyttäessä, koska siinä ei sellaista ole, kuten ei myöskään valmista toivotusta. Ehdin jo ennen tarkempaa tutkimista hehkuttaa perheelle kortin ylivertaisuutta, mutta se vain parani entisestään: takaa käy ilmi, että etupuolen taulu, Vojko Gašperutin Lumiukko, on maalattu suulla. Siistiä. Lumiukkokortti on myös ainoa, jossa ei lue sisällä yhtään mitään, jotta lähettäjä voisi kirjoittaa sinne omat terveisensä. Itse asiassa kyseessä ei edes välttämättä ole joulukortti, mutta se toimii sellaisenakin paremmin kuin hyvin.

Taittuvan kortin sisällä ei tosiaan ole mitään, mutta takana on taiteilijan allekirjoituksen, taulun nimen ja tiedon siitä, että se on maalattu suulla lisäksi Taidetta Ilman Käsiä -järjestön logo. Tulin uteliaaksi ja googletin, mutta ainoat selkeästi korttiin liittyvät hakutulokset haulla ”taidetta ilman käsiä” ovat joku isopäinen taidekriitikko joka jostain syystä kutsuu koko touhua ”säälin ja hyväntahtoisuuden mitättömäksi ja mihinkään johtamattomaksi sekoitukseksi” sekä fooruminpuolikas, jonka keskustelijat sanovat korttien olevan epämoraalista vammaisten hyväksikäyttöä. Painajan katuosoite. Siinä kaikki.Hmm.

Olin äsken kiinnostunut taiteesta ilman käsiä ja halusin ainakin vilkaista, mitä kaikkea ja millä menetelmillä voi siten saada aikaan, mutta minulle ei anneta tietoa. Internetaikaan kasvaneena ihmisenä olen hämilläni, enkä voi kuin voimattomana nytkyttää sormiani näppäimistön yläpuolella korttia huuli mutrulla pohtien.

Gašperutin nimellä sentään löytyi sivusto, vaikkakaan ei ihan sellainen kuin mitä etsin. Vaikka henkilö on kädetön, taulut eivät ole.

Aiheeseen palatakseni, minusta joulukorttiostosten kaltaisiin merkityksettömiin pikku juttuihinkin voisi uhrata ajatuksen tai pari. Jos ajatus johtaa punakultaiseen korttiin, jonka aiheena on joulupukki, sekin käy. Hintana on, että kortti päätyy jonkun nokkavan pellen rönsyilevään blogiin.