Yhtäkkiä: talvi

Posted on 18.11.2010

0


Yöllä satoi lunta.

Outoa, että en voi sanoa yöllä lumettaneen. Vaikka lunta on aina tullut täällä ja sitä toisinaan on kuukausikaupalla putkeen maassa, ei sen sataminen ilmeisesti ole tarpeeksi huomattava tapahtuma saadakseen oman sanansa.

Minusta lumi on varsinkin vastasataneena kivaa. Se heijastaa valoa ja saa kaiken muutenkin näyttämään erilaiselta. Suhtautuisin lumentuloon varmaan hyvin eri tavalla, jos olisin autoilija tai jotenkin muuten liikuntarajoitteinen. Mutta vaikka talvi olisikin epäkäytännöllinen, näyttäisi se yhä sievältä. Sitä paitsi lumi ei ole pelkkä visuaalinen efekti: Se myös narskuu kenkien alla.

Olisi ehkä kannattanut vilkaista säätiedotusta.

Jotkut eivät pidä lumesta, vaikkei se tulisi heidän tielleen. Väittäisin kyseessä olevan lapsuudesta pinttynyt katkeruus, josta kaikki eivät osaa päästää irti, mutta useimmille lapsille joka toinen luminen kouluaamu ei liikunnantunneista huolimatta tainnut olla sekä henkistä että fyysistä pahoinvointia.

Kuten kaikki lapset, osasin toki vapaa-ajalla nauttia lumesta. En muista ikinä rakentaneeni onnistunutta lumiukkoa tai linnaketta, mutta se ei suuria suunnitelmia haitannut. Eihän hienoinkaan veistos sitä paitsi olisi kestänyt kuin hetken.

Tämä kaikki tuli mieleeni kävellessäni tänään kaupparetkellä läheisen koulun ohi välituntiaikaan. Jos käsillä olisi ollut joku jonka kanssa tehdä se, olisin leikkinyt lumessa ensimmäistä kertaa vuosiin.

Nyt olen kuitenkin jo tylsynyt takaisin.