Pirkka IV

Posted on 12.11.2010

0


Pirkka on täällä taas, valmiina halpistelemaan ilkeät kalliit tuotteet suohon. Koska kulutan paljon mehua, valitsin alkuperäisen nelikon viimeiseksi tuotteeksi pari litran purkkia, vaikka minkäänlaisia mehuja ei ollutkaan vaihtokampanjassa mukana.

Yritän pitää artikkelin pituuden aisoissa itse vertailun jälkeen tulevasta yhteenvedosta huolimatta.

Marli Vital ananas, appelsiini, omena, passion ja banaani / Pirkka ACE-hedelmäjuoma!

Pirkka ACE-hedelmäjuoma

Pirkka ACE-hedelmäjuoma, 1l @ 0,66€

Marli Vital 10 vitamiinia

Marli Vital ananas, appelsiini, omena, passion ja banaani, 1l @ 1,29€

Tavoitteenani oli valita kaksi suunnilleen samaan kategoriaan kuuluvaa mehua, jotka kuitenkin ovat suhteellisen mielenkiintoisen makuisia. Tätä natsaavampia juomia en löytänyt tavoitteita silmällä pitäen, mikä saattaa osittain johtua myös siitä, että käytin kaupassa valintaan suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin nyt käytän tämän kappaleen kirjoittamiseen. Joka tapauksessa kyseessä on kaksi vitaminoitua sekamehua, toinen Pirkkaa ja toinen merkkiä, jota juon muutenkin.

Hintaero on suuri. Vital ei ole yleiseen tasoon nähden millään tavalla erityistä, mutta Pirkka on hyvin halpaa.

Pirkan pakkauksen kyljessä olevan lasin sisältö tuo minulle ensimmäisenä mieleen ydinmehun, mitä se sitten onkaan: Luonnottomansävyistä litkua, josta ei muka edes reunoista näy läpi. Hyrr. Läpinäkymättömyys on sinänsä hyvä, koska mehussa on silloin vähemmän vettä ja enemmän sisältöä, mutta mössö ei näytä terveelliseltä.

ACE-hedelmäjuoma on ehkä myös kehnoin nimi mehulle. ACE viittaa tietysti nesteessä piileskeleviin vitamiineihin, mutta tölkissä voisi varmaan lukea ”XYZ-hedelmävalmiste” ja se houkuttaisi yhtä paljon. Miten olisi mehu? Kaikki on nykyään ”juomaa”.

Marli Vital ananas, appelsiini, omena, passion ja banaani ei ole sekään kovin kätevä tai helppo muistaa, mutta ainakin informatiivinen. Pirkka ei tarkenna hedelmiään, ja minä en ainakaan tiedä, miltä vitamiinit maistuvat. Tai hedelmä.

Ei.

Lopeta.

Ei.

Pirkalla on myös – yllättävää kyllä – typerä avausmekanismi. Itse asiassa mitään huomattavaa mekanismia ei ole. Purkki ei ärhäkästä verbaalisesta mutiloinnista huolimatta näytä parannuksen merkkejä, joten on kai pakko repiä katkoviivan kohdalta. Viiva oltaisiin tietty voitu laittaa yhtä pitkälle kummaltakin puolelta, mutta toisaalta edessä on joka tapauksessa katastrofi, joten samapa tuo.

Tämäkin olisi toiminut. Marlin purkissa on oikeastaan turhankin isokokoinen korkkiviritys; arvostan tavallaan muovittomuutta. Näkisin silti Pirkassa pakkauksen osalta tingittäneen laadussa.

Saattaa tosin olla, että kunnollisen avausmekanismin puute on ainoa asia, joka erottaa Pirkan hyllyn toiseksi halvimmista mehuista.

Katastrofi.

Ilman apuvälineitä ei purkin avaaminen tullut kysymykseenkään. Pitkiä katkoviivoja on vain yksi, eikä senkään kumpikaan pääty ole missään fiksussa paikassa, joten leikkasin lopulta paketin auki viivan vierestä. Katkoviivan ainoa virka on siis kertoa avaajalle, että toimivampaakaan mekanismia on turha etsiä purkista. Sen paikalla voisi yhtä hyvin olla iso saksien kuva.

Mehu myös maistuu seuraavana päivänä vanhalta perunasalaatilta, jos sen laittaa tällaisenaan jääkaappiin, minkä vuoksi edes alkeellinen sulkemistapa olisi tervetullut. Minkäs teet, kun ainoa tapa alkujaankin avata pakkaus on hajottaa se.

Tähän mennessä Pirkalla ei mene hyvin. En tosin ole vielä päässyt sisältöön asti.

Yllättäen mehut ovat äkkikatsomalta tismalleen samanlaisia. Pirkkakaan ei onneksi ole samannäköistä kuin purkissaan.

Marlissa on täyteläinen maku, ja siinä on pieniä hedelmälihaksi tulkittavissa olevia hiutaleita. Useimpien oranssien sekamehujen tavoin se ikävä kyllä maistuu lähinnä appelsiinilta muiden hedelmien enemmän tai vähemmän hukkuessa melskaan.

Pirkka taas maistuu keinotekoiselta. Ymmärrän, miksi etupuolella ei kilpailijan tavoin mainita nimeltä hedelmiä: se maistuu vain geneeriseltä hedelmältä. Siis siltä, jonka maun myönsin juuri olevan minulle vieras. Ei ole enää. Toisaalta maku ei ainakaan ole appelsiini.

Pirkka-lasin pohjalla on muutama yllättävän painavan oloinen pieni hippu siinä missä Vitalissa killui ravistettuna runsaasti hitusia, mikä ennestään korostaa Marlin verrattaista aitoutta.

Molempia mehuja markkinoidaan vitamiinipitoisuuksilla. Marli väittää sisältävänsä kymmentä eri vitamiinia, Pirkassa on kolmea. En ole suuri skeptikko, mutta minulla ei purkkien antamasta informaatiosta huolimatta ole mitään varmaa tapaa tietää, mitä olen juuri juonut ja mihin se tulee vaikuttamaan, joten en aio edes yrittää verrata mehujen terveellisyyttä. Todennäköisesti molemmat ovat terveydelle enimmäkseen haitallisia.

Pirkan pakkaus on kamala, mutta pääsisin siitä yli, jos mehu olisi koostumukseltaan tai maultaan parempaa tai aidompaa. Vaikka kieltämättä uskomattoman halpaa, Pirkka ei vastaa mehustandardejani. Ei sillä, että se olisi erityisesti väittänytkään tekevänsä niin!

Tykkään Pirkan häviöistä, koska saan käyttää tätä mainiota kuvaa.

Projekti on ohi.

Pirkka ei ainoastaan hävinnyt päästäni keksimää mehumittelöä, mutta tarjosi myös esitteessään mautonta tai olosuhteista riippuen jopa pahaa kaakaota käytännössä väittäen sen sopivan päivittäiskäyttöön esimerkiksi Nesquikin sijasta. Jo on otsaa!

Tiedän, että ainoastaan raapaisin Pirkan esittämiä tuotteita, mutta tämän otannan perusteella voin ainakin todeta, ettei tyytyväisyyteni Pirkkaan ole mitenkään taattua. En eri syistä myöskään ostanut ja vertaillut esimerkiksi tikkuperunoita tai kinkkua.

Arvioin kaikkea myös melko itsekkäästä näkökulmasta lähinnä maun ja ulkonäön perusteella siinä missä toiset saattaisivat osata harkita esimerkiksi tuotteiden ympäristötekijöitä tai terveellisyyttä.

Mutta niin minä rullaan.