Hassu pelle

Posted on 23.10.2010

8


Hassu pelle on bändi, tai ainakin jokin sellaiseen verrattavissa oleva mystinen musiikki-ilmiö.

Hassulla pellellä on last.fm:ssä lisäkseni 12 kuuntelijaa, ja siitä näyttäisi koko internetissä olevan liikkeellä yksi ainoa psykedeelistä musiikkia levittävän pikkuisen levy-yhtiön sivujen kuvauksesta lähtöisin oleva informaationpätkä:

Ikuisuus julkaisee naivistisen rytmimusiikin underground-klassikon!

Tamperelainen Hassu Pelle ehti toimia vain muutaman vuoden 2000-luvun alkumetreillä. Tämän hillittömän viisikon muodostivat Pelle Eloton, Pelle Svanslös, Ulkomaan Pelle, Pelle Jätkä, sekä nauhoituksissa mukana hääräillyt Apupelle. Hassu Pellen ainoaksi jääneen, yhtyeen omaa nimeä kantavan levyn julkaisi aikanaan Hassu Pellen väki itse, painos oli yhteensä noin 30 levyä. Tästä cdr:stä onkin sittemmin muodostunut todellinen keräilyharvinaisuus.

Livenä Hassu Pelle ehti laajentaa tajuntoja lähinnä kotikaupungissaan Tampereella. Keikkoja Hassu Pelle soitti aikalaisarvioiden mukaan noin viisi, erittäin pienille yleisöille. Nämä yleisöt pääsivät todistamaan todella tuoretta ja riemukasta musiikillista iloittelua. Hassu Pelle saattaakin vaikuttaa ”hassuttelulta”, mutta sävellykset osoittautuvat näennäisen yksinkertaisuuden alta todella nerokkaiksi.

Levylle nämä äärimmäisen tarttuvat kappaleet tallennettiin aikanaan tuoreeltaan, bändin ollessa voimiensa huipulla. Nauhoituksissa käytettiin ns. kerralla purkkiin-tyyliä ilman päällekkäisäänityksiä ja lopputulos on erittäin leikkisä ja itsevarma, rosoinen ja elämänmakuinen.

Hassu Pelle soitti haikean kaunista mutta samalla hillittömän iloista musiikkia. Määriteltäköön se tässä yhteydessä vaikka ”sirkusmusiikiksi”. Hassu Pellen musiikkia kuullessaan ei paatuneinkaan tosikko voi olla hymyilemättä. Mikään muu kokoonpano ei ole yhtä hurmaavasti tällaisia karnevalistisia tunnelmia onnistunut tavoittamaan. Ikuisuus-levy-yhtiön kulttuuriteon ansiosta nämä ilosävelet ovat pelastuneet unohdukselta. Astu sinäkin sisään sirkukseen, et tule katumaan!

Runar Patentti
Helsinki 5.6.2008

Itse löysin Hassun pellen siviilipalvelusvuottani Lapinjärven koulutuskeskuksella viettäessä.

Toisinaan paremman puutteessa luentosalinakin käytetyssä Sikalan vapaa-aikatilassa oli erilaisten pöytäpelien, nettikahvilan, kirjaston ja televisionurkkauksen lisäksi vanha jukebox, joka sisälsi vaihtelevan ja erikoisen kokoelman musiikkia.

Väitetyn Plutonium 74:n uniikkikappalelevyn, kristillisen poprokin ja jos jonkinlaisen vieraan ja salaperäisen sulkemisajan lieppeillä kaveriporukassa kuuntelemamme materiaalin lisäksi oli Hassu pelle. Aitoa.Se ei tosin ollut kenellekään outo, sillä jukebox soitti sitä jatkuvasti pyytämättäkin. Ajattomasta pellettelystä muodostui nopeasti ainoa varteenotettava vaihtoehto intensiivisten pingis- tai pöytäfutisottelujen taustamusiikiksi.

Hassulle pellelle altistuessaan kaikki vähintään hymyilivät, mutta yllättävän harva kävi katsomassa, minkä nimisestä ja näköisestä levystä oli kyse. En ymmärtänyt sitä. Itse olin heti lähdössä kiinnostunut jukeboxista ylipäätään, näin uniikista sisällöstä puhumattakaan.

Etukansi.Vasta kotona googletellessani tajusin, miten harvinaisesta musiikista onkaan kysymys. Onneksi ikuisuuden Hassu pelle -sivulle oli suhteellisen helppo löytää, eikä levyn ostoa tarvinnut halvan hinnan vuoksi edes sen kummemmin punnita. Kahden ja puolen euron kappalehinnalla osti vaikka koko lähipiirille omat kopiot.

Levyllä on ikävä kyllä vain kahdeksan kappaletta, mikä tarkoittaa sitä, että yhtä tuotetuista raidoista ei laihan tutkimukseni perusteella ole saatavana missään muualla kuin koulutuskeskuksen jukeboxissa.

Takakansi.Ei sillä, että kyseessä olisi mitenkään ihmeellinen tai erityisesti tavoittelemisen arvoinen kappale. Täysin vähättelemättä, musiikkiin kytköksissä olevat muistot ovat minulle tämän levyn tapauksessa vähintään yhtä tärkeitä kuin kappaleet itse.

Itse asiassa Hassun pellen hienous taitaa piillä nimenomaan tietoisuuden rajoilla keikkuvan, hypnoottisen sirkustelun ja positiivisten muistojeni ainutlaatuisessa yhdistelmässä. Koko sivarivuoteni kaikkine paikkoineen ja ihmisineen elää mielessäni Onnenpyörylän tai Jumppaherneen soidessa.

Pelleteemassa pysyäkseni, hieno levy Hermanni.Humoristisesti voitaisiin myös todeta musiikin sävyn ja olemuksen sopivan täydellisesti siviilipalveluksen toteutumiseen Lapinjärvellä: Työtä, ”työtä”, superkrokettia, hurjapallo-otteluita ja iltapalan quadroleipiä, joilla on tarkoitus.

Tämä teksti on ennemmin köykäinen matka pääni sisään kuin yleinen musiikkisuositus, tai ainakin minun on näin vahvasti tunnelatautuneena vaikea arvioida pellettelyn itseisarvoa kuunneltavana. Heräteostokseksi Hassu pelle ei kyllä ainakaan olisi kallis.

Posted in: Minä, Musiikki