Kuinka käydä laitoksessa paskalla

Posted on 3.10.2010

1


Nyt kun kotiinlähtö koittaa vuoden Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa viettämisen jälkeen, ajattelin jakaa hieman kertynyttä tietotaitoani. Olisi hienoa jos joku samanmielinen ei olisi tullut sen kummemmin ajatelleeksi näitäkään asioita ja osaisi soveltaa löydöksiäni omaan elämäänsä.

Joten.

Kuinka käydä laitoksessa paskalla

Ensinnäkin, suosittelen valitsemaan vakiovessan. Omaa asioimismukavuuttani lisäsi huomattavasti kun tiesin minne olin menossa ja mitä saatoin odottaa sieltä löytäväni. Tunsin oloni kotoisaksi käyttäessäni aina samaa vessaa samoin kuin käytin samaa makuuhuonettakin.

Aluksi kannattaa tietysti kokeilla monia vessoja löytääkseen sen oikean.

Paras vessa on sellainen, jota joko käyttävät mahdollisimman siistit ihmiset tai mahdollisimman vähät ihmiset. Niin kauan kun ei joudu vaeltamaan huoneestaan laitoksen kontekstissa kauas, paras vessa ei ole aina lähin; viimeisten palveluskuukausieni aikana asuin kerroksessa, jossa oli kaksi vessaa ja yhteensä kolme pönttöä. Huomasin niitä kokeillessani, että…

  • Kaikkien näkökulmasta lähimpänä olevan vessan ainoa koppi oli usein raidallinen tai jopa tukossa, koska kaikki käyttivät sitä luultavasti laiskuutensa tai ylenpalttisen yksityisyydenhalunsa vuoksi. Haju oli toisinaan sietämätön.

  • Asuintiloista kauemman vessan nurkassa olevassa kopissa (kuvassa oikealla) kävi suhteellisen kova liikenne. Luultavasti syynä oli se, että pönttö oli paremmassa kunnossa kuin äsken mainitussa vessassa ja tarjosi tässä huoneessa olevista kahdesta vaihtoehdosta turvallisemman ja yksityisemmän nurkkapaikan.

  • Saman huoneen keskellä olevaa koppia (kuvassa keskellä) ei juuri kukaan käyttänyt, luultavasti sen vähiten yksityisyyttä tarjoavan ja pisimmän kävelymatkan aiheuttavan sijainnin vuoksi. Voittaja!

Paperin kulumisesta päätellen kotivessaani ei toisinaan omien käyntikertojeni lisäksi käytetty päivässä kertaakaan, joten se oli aina erittäin puhdas ja hajuton. Mikä tuuri että tällainen lähde löytyi kerroksestani!

Tietysti useinkaan luonnon kutsuessa ei välttämättä oleile siinä osassa laitosta jossa oma kotivessa sijaitsee. Tällöin on syytä olla varasuunnitelma tai mahdollisuus varata aikaa tutulle pöntölle matkaamiseen.

Esimerkiksi ollessani Lapinjärvellä työvuorossa vastaanotossa – joka on eri rakennuksessa kuin huoneeni – käytin välimatkasta huolimatta mieluummin kauempana olevaa vakiovessaani kuin senhetkisen rakennuksen kamalassa kunnossa olevia yleisvessoja tai toisten ihmisten asuinkerrosten vesiklosetteja. Laatu korvaa helposti vaivan, etenkin kun työvuorosta saa samalla hienosti luistettua ylimääräisiä minuutteja kaukaisempia vessoja käyttäessä mikäli pieni maisemanvaihdos tuntuu olevan paikallaan. Ja päivystyspainotteisessa pakkotyössä se kyllä toisinaan tuntui.

Siirtyäkseni itse vessassa käymiseen: Olettaen että ei saa täysin varmaa yksityisvessaa käyttöönsä, tulee tehdä tiettyjä toimenpiteitä maksimaalisen käyttömukavuuden takaamiseksi.

Raikasta!Joka kerta pöntölle mennessä on hyvä pyyhkiä rengas kostealla palalla paperia, jotta ei tarvitse kuljettaa seuraavaan suihkuun asti muiden karvoja ja hilsettä mukanaan. Itse asiassa rengas tuskin on kovin likainen ja jos onkin, pelkkä pyyhkäisy ei välttämättä puhdista sitä merkittävästi. Psykologinen vaikutus on joka tapauksessa omalla kohdallani todella suuri.

Kuivaamiseen pitää tietty käyttää toinen arkki, ja mikä parasta, molemmat paperit joutavat sisälle pönttöön jossa ne alkutoimista tositoimiin päästessä estävät tehokkaasti veden molskahtamista takapuoleen, mikä olisi epähygieenisen lisäksi inhottavan tuntuista. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, vai!

Jotkut suosittelisivat renkaan vuoraamista vessapaperilla mikäli on aihetta epäillä sen olevan likainen, mutta se on yksinkertaisesti paperin tuhlausta. Sitä paitsi alas istuessa vuoraus liikkuu todennäköisesti hieman istujan mukana, jolloin sen hygieniahyöty katoaa. Lomittaisilla ja mahdollisesti myös karheilla paperiarkeilla ei myöskään ole yhtä mukava istua kuin sileällä renkaalla.

Tässä olivat varmasti kokeilunarvoiset vinkkini laitoksessa tarpeidensa tekemisestä. Neuvoja voinee myös soveltaa julkisiin tai jopa oman kodin vessoihin. Ulostaminen on kuitenkin kaikille ihmisille ainakin lähes päivittäinen askare, joten olisi sääli olla puhumatta siitä aivan kuten mistä tahansa muustakin aiheesta.

Avoimuus kunniaan ja hauskaa laitospaskaa joka iikalle!

Posted in: Laitoselämä, Vinkit