Pirkka II

Posted on 22.9.2010

5


Tämä on Pirkka-projektini toinen osa. Taustaa voi lukea suklaita vertailevan ensimmäisen osan alusta.

Vaasan Ruispalat / Pirkka-ruispalat!

Tällä kertaa vastakkain ovat kahdet päälipuolin samanlaiset ruispalat.

Pirkka-Ruispalat.

Pirkka Ruispalat, 360g@0,89€ / kilohinta@2,47€

En tiedä miten hyvin Vaasan leipien tehomainonta on osunut kuluttajiin, mutta Pirkka on edessä olevastani pussista päätellen jo uppeluksissa. Yleensä kun jotain kopioidaan vakavissa aikeissa taloudellista etua havitellen, yritetään samalla pistää esimerkkiä paremmaksi. En ole vielä kajonnut sisältöön, mutta ruispalojen tapauksessa Pirkka vähintään näyttää ulkoisesti häikäilemättömältä kopiolta, ja vieläpä luotaantyöntävältä sellaiselta – ei ole epäilystäkään kumpi pussi on houkuttelevampi. Sen lisäksi että pakkauksessa hädin tuskin on eri kokoisten perusfonttitekstien lisäksi muita grafiikoita kuin pari viljankortta, punainen väri ei tuo yhtään mieleeni ruisleipää.

Vaasan Ruispalat.

Vaasan Ruispalat, 330g@1,38€ / kilohinta@4,18€

Vaasan pussi, jonka uskoisin olevan vanhempaa perua kuin Pirkan vastaava, on paljon värikkäämpi sekä muutenkin trendikäs ja houkutteleva, mutta muuten pakkaukset sisältöineen ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Vaasan saa tosin syyttää kopioinnista itseään, sillä lafka on jo pitkään toitottanut joka paikassa ruispalojensa olevan Suomen suosituin leipä ikään kuin se olisi joku myyntivaltti. Itse asiassa se lukee pussissakin, aivan kuin joku kävelisi kaupassa ympäriinsä ja ostaisi ruisleipää siksi koska siinä lukee että kaikki muutkin ostavat. Vaikka sama tuo onko kyse katteettomasta mainonnasta tai suosiosta, koska kummallakin on seurauksensa.

Asiaan siirtyäkseni, Pirkan leipä näyttää sinisemmältä kuin Vaasan, jonka palat ovat keltaisempia eli syötävämmän näköisiä. Pakkauksen lisäksi siis itse leivänkään väri ei ole Pirkalla kohdallaan. Voi tosin olla että pussien grafiikat tekevät temput silmilleni tai että läpinäkyvät osat eivät olekaan täysin värittömiä.

Otetaanpa palat ulos.

Ei, väriero on itse asiassa nyt vielä selvempi.

Muuten leivissä ei hirveästi ulkoisia eroja olekaan. Pirkan palat näyttäisivät olevan leveyssuunnassa hieman paksumpia, jonka lisäksi ne ovat esikuviaan rahtusen pulleampia ja vähemmän kulmikkaita. Pirkkojen päällä on myös hieman enemmän jauhoja.

Tämä kaikki on kyllä jokseenkin ylitulkintaa, sillä vaikka valokuva vääristää jonkin verran, näyttävät leivät silti lähes samanlaisilta.

Yllättäen avattuina leivät näyttävät samanmuotoisen lisäksi myös tismalleen samansävyisiltä.

Toivoin että olisin päässyt huomauttamaan jomman kumman esihalkaistun leivän kohdalla siitä miten huonosti se menee kahtia verrattuna kilpailijaan, mutta kummatkin murenevat näteiksi puolikkaiksi. Toivottavasti edes maussa on jotain eroa.

Leipää voi syödä monella tavalla, joten Severi saa luvan auttaa minua makua arvioidessa.

Periaatteessa jonkun ruisleivän tapauksessa ravintoarvojen pohdiskelu voisi olla olennaista, mutta myönnän saman tien että en ymmärrä niistä juuri mitään joten aion lähinnä eritellä leipien makuja ja koostumusta mututuntumalla. En usko että minulta muuta odotetaankaan.

Rousk.

En koskaan muuten syö leipää näin, mutta jos ihan huvikseni kokeilisin kumpaakin paljaaltaan ensin.

Vaasan keltaiset Ruispalat ovat sitkeitä, hieman säikeisiä ja maistuvat vähän joltain muulta kuin rukiilta. Maku on uniikki.

Pirkan siniset palat maistuvat perinteisemmältä ruisleivältä ja ovat murenevan pehmeitä verrattuna Vaasan paloihin. Leivät siis kaikista ulkoisista yhtäläisyyksistä huolimatta ovat suussa melko erilaisia.

Sisältöluetteloita vertaillessani ainoa selvä ero on se, että Pirkan leipä sisältää siirappia, mikä on itse asiassa aika yllättävää sen ollessa leivistä vähemmän sitkas. Ehkä ajattelen asiaa jotenkin käänteisesti.

Mums.

Vielä yksi testi. Kummatkin leivät on paahdettu, halkaistu ja voideltu. Niiden päälle on laitettu Kipparia sekä maustekurkkupaloja. Kyytiin herkullista mehua ja tuoreita hedelmiä… Jotka eivät vaikuta leipään mitenkään.

Paahtaminen aiheutti selkeästi sen, että kumpikin leipä on nyt yhtä sitkeää. En aluksi ollut varma onko makuerojen täydellinen eliminoituminen ennemmin lisukkeiden kuin paahtamisen syytä, mutta pienen nurkkien jäystämisen jälkeen paahto tuntuisi olevan syypää kaikkeen.

Kaiken tämän perusteella voin sanoa, että Pirkka toimii Vaasan ruispalojen korvikkeena – ja on tietenkin vaihtoehdoista halvempi. Pirkan pakkauksessa vieläpä kerrotaan että leipä on valmistettu Kuusankoskelaisessa leipomossa siinä missä Vaasan pussissa ei mainita tarkkaa valmistuspaikkaa. Pirkka on siis myös helpommin jäljitettävissä, eli minulla ei ole siitä mitään pahaa sanottavaa.

Ainoa syy jonka keksin miksi kukaan ikinä haluaisi ostaa Vaasan kalliita ruispaloja on, jos sattuu tykkäämään niiden mystisestä paahtamattomasta mausta.

Kokeile Pirkan ruispaloja.

Pirkan voittokulku jatkuu. Ensi kerralla kaakaota – onko luvassa käänne vai onko Pirkka yksinkertaisesti niin hyvä kun väittää olevansa?