Super Ghouls ’N Ghosts

Posted on 15.9.2010

1


Hieno title screen kapkommi.

Siinä olikin koko juoni. Kuka tahansa kunnon Nintendopelaaja arvaisi tähänastisen perusteella, että edessä on todennäköisesti loistava peli.

Super Ghouls ’N Ghosts on Capcomin hieman Castlevania-tyylinen toimintatasoloikka, joka näyttää ja kuulostaa upealta, jossa on kekseliästä kenttäsuunnittelua ja joka ohjautuu näppärästi mutta jämäkästi. Kokonaisuutena peli on yksinkertaisesti toimiva. Se on kuitenkin tunnettu ankarasta vaikeustasostaan, mikä saattaa vaikuttaa monenlaisten pelaajien mielipiteisiin siitä roimasti.

Tehdäänpä pieni aikamatka.

Vuosi on 199X, maailmanlaajuista internetiä ei ole olemassa ja kiltit isovanhemmat ovat lahjoittaneet alle kymmenvuotiaalle lapsenlapselleen uuden SNES-pelin. Koska vanhukset eivät kuitenkaan ymmärrä videopeleistä mitään, ovat he kysyneet tavaratalon tiskiltä peliä, josta pikkupoika tykkäisi. Heidän käsiinsä on työnnetty Super Ghouls ’N Ghosts.

Pelottavuudestaan huolimatta suhteellisen harmittoman ja värikkään pikku intron jälkeen uutuudesta jännittyneen vesselin päätä vaivaa toistaiseksi vain se, miksi prinsessan siepannut paholainen lentää linnan kattoon eikä ulos samasta ikkunasta josta tuli räsähtäen sisään. Peli on tosin ovela ja saa pojan kohta unohtamaan kaikki pikkuvirheet aiheuttamalla tälle henkisiä arpia seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.

Täysin huomioimatta sitä seikkaa että tallennussysteemin täydellisen puutteen vuoksi pelikertoja kertyi useiden vuosien aikana kymmeniä, vilkaistaan koko pelin mitalta asioita joihin voi kuolla ja mihin pahaa-aavistamattomat, kokemattomat pelaajat myös kuolevat. Artikkeli on ylipitkä ja outo, jotta lukija voisi helpommin samaistua lopun käänteeseen.

Taso 0

Soveliaasti ensimmäinen taso alkaa hautausmaalta.

6 kuolettavaa asiaa hautausmaalla:

  • Zombit
  • Pomppivat sudet
  • Liekehtivät pääkallot
  • Zombien arkut
  • Liekehtivien pääkallojen ampumat liekit
  • Hyppymekaniikat

Zombien jatkaessa ahdisteluaan taustalle ilmaantuu Bowser-torneja joista ryöppyää tasaisin väliajoin kuolettavia pääkalloja. Yksi osuma mistä tahansa muuten rikkoo haarniskan, toisesta lähtee nirri.

6 kuolettavaa asiaa kallotorneilla:

  • Yhä zombit
  • Yllättäen muotoaan muuttavan maaperän aiheuttama hämmennys
  • Aarrearkuista aarteen sijasta putkahtavat taikurit
  • Torneista tippuvat kallot
  • Huono ajoitus
  • Huonot hypyt

Pääkallotornien jäätyä taakse tullaan veden äärelle. Tässä osiossa taustalta vyöryy pelikentälle hyökyaaltoja, jotka pyyhkäisevät osan maaperästä ja myös Arthurin pois jos pelaaja ei ajoissa hyppää jykevän kivikasan päälle.

6 kuolettavaa asiaa veden äärellä:

  • Hyökyaallot
  • Etenemisyritykset hylkeeksi taiottuna
  • Pomppivat simpukat
  • Pomppivien simpukoiden silmämunahelmet
  • Yritykset kiirehtiä
  • Harjaantumattomat tuplahypyt

Tämä kohta ansaitsee oman listauksensa, sillä muistan ruudun olleen omalaatuisten hyppykontrollien ja yleisen tottumattomuuteni vuoksi yksi koko pelin suurimmista esteistä.

Jolp.

6 kuolettavaa asiaa juuri ennen checkpointia:

  • Riittämättömät yksöishypyt
  • Kaksoishyppääminen suoraan ylöspäin kuopan yllä
  • Veteen käveleminen yrittäessä seistä mahdollisimman reunalla
  • Liian pitkät kaksoishypyt
  • Liian lyhyet kaksoishypyt
  • Yritykset palata takaisinpäin

Ensimmäisen checkpointin myötä siirrytään okapensaikkoa kasvaville raunioille, joissa maaperä muotoaan muuttamalla lähettää matkaan palavia luukärryjä. Se, että ensimmäinen checkpoint on tässä tarkoittaa sitä, että tätä ennen jokaisen kuoleman jälkeen on täytynyt aloittaa aivan alusta. Muistuttamassa siitä, minne asti ja kuinka monen kuolettavan asian taakse mokaamisesta joutuu, vaihdan joka checkpointin kohdalla kuvien puolta tekstissä.

6 kuolettavaa asiaa raunioilla:

  • Pensaassa kasvavat piikikkäät pallot
  • Mäkeä alas vyöryvät palavat luukärryt
  • Paikoillaan olevat palavat luukärryt
  • Aarrearkuista putkahtavat karhunraudat
  • Pään liian aikaisin kattoon lyövät hypyt
  • Muunlaiset huonot hypyt

Seuraavana vuorossa ensimmäinen pomo.

6 kuolettavaa asiaa pomossa:

  • Pomon yllättäen pitenevä kaula
  • Pomon sylkemät yllättävän pitkälle vierivät munat
  • Pomon sylkemistä munista kuoriutuvat rumilukset
  • Yritykset kävellä pomon alitse sen toiselle puolelle
  • Taistelua pitkittävä tehoton aseenkäyttö
  • Ilmassa killuminen vääriin aikoihin

Taso 1

Seuraava taso alkaa rannikolle ajautuneilta laivanhylyiltä, joista ohi lipuvista hengistä toisinaan materialisoituu haamuja.

6 kuolettavaa asiaa hylyillä:

  • Haamut
  • Heiluvat terät
  • Väärien aarrearkkujen sisällä asuvat henget
  • Väärien aarrearkkujen koskettaminen
  • Nouseva vesi
  • Reunalta veteen tippuminen

6 muuta kuolettavaa asiaa hylyillä:

  • Haamujen tekemät yllättävät koukkaukset
  • Se, ettei köysitikkaisiin voi tarttua ilmassa
  • Turhautuminen, josta seuraa muun muassa
  • Kiirehtiminen, josta seuraa muun muassa
  • Kamala ajoitus
  • Nolot hypyt

Checkpointin jälkeisessä osiossa liikutaan lautalla nousevan ja laskevan veden pinnalla vihaisten merenelävien vainotessa. Tässä osiossa ruutu liikkuu itsestään eteenpäin tasaista tahtia aina pomoon asti. Lautta liikkuu Arthurin mukana myös hypyn aikana, joten putoamisesta ei ole vaaraa.

Kun lautan ohjaamiseen on ollut aikaa totutella ruhtinaalliset viitisen sekuntia, laittaa peli tielle pyörteitä jotka poistavat kaiken kontrollin ja siten muuttavat sääntöjä saman tien: nyt lautalta voikin pudota. Sen lisäksi että pyörteet aiheuttavat itsessään kuoleman tai ajan mittaan useammankin, jättää tämä alle kymmenvuotiaan – joka ei tarvittaessa osaa tarkastella pelejä kovin tekniseltä kannalta – epävarmaksi ja hämmentyneeksi siitä miten lauttaa ohjataan. Tämä ei ainakaan helpota muutenkin tarkkuutta vaativaa kohtaa.

Iip.

6 kuolettavaa asiaa merellä:

  • Päin syöksyvät kalat
  • Merivuokot tähtineen
  • Vaanivat kalat kivineen
  • Joka paikassa olevat piikikkäät korallipilarit
  • Kykenemättömyys vaadittuun multitaskaukseen
  • Autoscroll

Toinen pomo liikkuu ympäri parin ruudun kokoista taistelualuetta ja sylkee pysähtyessään kotiloita.

Isäni nimitti kummajaista hohkakiveksi.

6 kuolettavaa asiaa pomossa:

  • Pomon koskettaminen
  • Etummaiset pomon sylkemät kotilot
  • Keskimmäiset pomon sylkemät kotilot
  • Taaimmaiset pomon sylkemät kotilot
  • Turhaan tehdyistä kaksoishypyistä suoraan pahaan laskeutuminen
  • Ajan loppuminen

Taso 2

Kentän ensimmäinen osio on alaspäin kiipeiltävä kivinen seinämä, jossa hehkuvista altaista valuu paholaisenpäiden kautta välillä laavaa alempiin kerroksiin. Viholliskaarti koostuu erilaisista oransseista raivostuttavista otuksista.

6 kuolettavaa asiaa laskeutumisen aikana:

Laskeutumisen jälkeen saavutaan luolaosioon, jossa ainoat jalansijat ovat muutama liukuhihnatasanne ja iso kasa laavasta nousevia kapeita pilareita, jotka painuvat takaisin alas jos kuhnii.

6 kuolettavaa asiaa laavaluolassa:

  • Liukuhihnatasojen reunojen piikit
  • Seinässä valuva laava
  • Monimuotoiset liian pitkät hypyt pilareille
  • Monenlaiset liian lyhyet hypyt pilareille
  • Jännitys
  • Jalkojen alla olevan pilarin laskeutuminen takaisin laavaan

Ei.

Juuri kun maaperän muuttumisen vuoksi luulisi pääsevänsä checkpointille, aivan uudenlainen, kestävä ja arvaamaton demoni tukkii tien. Jos Arthur tai jokin hänen heittämänsä ase menee lähellekään vihollista, pyrähtää se älyttömällä nopeudella ilmaan, jossa hetken oltuaan kiitää alas suoraan pelaajaa päin. Paholainen lajitovereineen riittäisivät yksin syypääksi siihen, että lapsilla on Super Ghouls ’N Ghostsin peluun jälkeen aina käheä kurkku.

Checkpoint on tosin heti otuksen jälkeen. Seuraavassa osiossa kierretään mukamas kolmiulotteisesti toimivia torneja ylös ja alas lepakoiden lennellessä joka puolelta päin.

Torneissa on yksinkertainen, joskin toimiva 3D-efekti. Samaa ei voi sanoa gargoileista.

6 kuolettavaa asiaa torneilla:

  • Kiviset ja täysin elottomat gargoilit joista voisi luulla voivan kävellä ohi
  • Lepakot jotka tulevat väärään aikaan
  • Lepakot jotka tulevat väärästä paikasta
  • Tornilta toiselle vievän ilmalauttakyydin aikana varomattomasti hyppääminen
  • Yhtäkkiä Arthurin pään päälle materialisoituvat goblinit
  • Yhtäkkiä ruudun ylälaidasta kiven lailla tippuvat goblinit

Kolmas pomo on hirviötoukka, joka pyörii kiltisti ilmassa Arthurin ympärillä ja aina välillä sylkee klimppejä.

6 kuolettavaa asiaa pomossa:

  • Säikähdyksen tai kokeilun vuoksi pomon alta poistumisen yrittäminen
  • Pomon sylkemät ylhäältä alas tulevat paakut
  • Pomon sylkemät vasemmalta oikealle menevät rakeet
  • Pomon sylkemät alhaalta ylös lentävät kappaleet
  • Pomon sylkemät oikealta vasemmalle viuhahtavat räät
  • Tason reunalta alas kävely

Taso 3

Tason ensimmäinen osio on outo, osittain orgaanisen oloinen luola jossa Arthurin pitää aina välillä hypätä hirvensarviin kääntääkseen kentän kyljelleen tai ylösalaisin.

Muistan yhä että suomenkielinen peliohje kutsuu kenttää haamun vatsaksi.

Väistin liian korkealle.

6 kuolettavaa asiaa vatsassa:

  • Joka puolelta sojottavat piikit
  • Ensimmäisen kentän liekkipääkallojen palettimuunnelmat
  • Palettimuunnelmaprojektiilit
  • Siniset kirveshenget
  • Liian hitaasti hirvensarviin meneminen
  • Typerät virheet (kuvassa)

Ha, liekkikallot vetäytyivät kun lähestyin hirvensarvia.

Kentät vaikeutuvat pikku hiljaa, mutta pieni poika ei pysy tahdissa, joten dynaamisesti vaikeutuva peli tulee hänen näkökulmastaan koko ajan törkeämmän ja törkeämmän ylivaikeaksi. Jos checkpointien välissä ei loppujen lopuksi olisi aina melko lyhyt pätkä pelattavaa ja jos peli ei audiovisuaalisesti olisi kaikessa hirviömäisyydessään niin laadukas, ei poika välttämättä jaksaisi enää edes yrittää. Yleensä hän pääsee joka pelikerralla – joiden välissä voi olla kuukausia – vähän pidemmälle, mutta toisinaan peli tyssää jo ensimmäisiin kenttiin. Kaikista pettymykseen johtaneista pelikerroista huolimattta SNES käynnistetään ajan kuluessa uudestaan ja uudestaan. Poika sanoo vihaavansa peliä, mutta haluaa salaa pelata.

Mitä ylemmän kuvan jälkeen tapahtuu.

Kentän toinen osio on vellova makaronipohjainen ja mustikkapiiraskattoinen käytävä, jota pitkin Arthur matkaa rupsahtaneista vadelmista koostuvilla lautoilla. Vastassaan hänellä on kaasupurkauksia ja aiempien kenttien vihollisten palettivaihdoksia.

Oletan oikeastaan, että kyseessä on haamun suoli.

6 kuolettavaa asiaa suolessa:

  • Kaasupurkaukset
  • Sinkoilevat siniset pikku-ukot
  • Siniset paisuvat ydinvadelmat
  • Lautan häviäminen alta
  • Lautalta putoaminen epäonnistuneen väistöyrityksen seurauksena
  • Lautalta putoaminen vihollisosuman vuoksi

Hädin tuskin edellisestä oudosta tilanteesta selvittyään Arthur löytää itsensä kermakakun päältä taistelemasta kolmipäistä lohikäärmettä vastaan. Päät sylkevät kultarusinoita ja hirviö osaa jakautua kolmeksi hiipiäkseen pelaajan toiselle puolelle.

Korvasin soihtuni vahingossa typerällä kirveellä aiemmin kentässä, ja nyt pomon tappamiseen menee ikä ja terveys.

6 kuolettavaa asiaa pomossa:

  • Punaisen pään projektiilit
  • Vihreän vinttikopan viskomaiset
  • Keltaisen kaalin kopisevaiset
  • Jakautunut pomppiva lohikäärme
  • Varomattoman ja hitaan pelaajan kohdalle takaisin yhdistyvä lohikäärme
  • Rusinan täpärä väistäminen vain, jotta voisi osua heti perässä tulevaan toiseen

Taso 4

Jääkentät ovat aina olleet minusta kivoja. Lapsenakin osasin arvostaa tässä tasossa ainakin nättejä taustoja ja musiikkia, joka on muutenkin korkeatasoisen soundtrackin kohokohtia.

Ensimmäisessä osiossa kiivetään jäisiä tasoja ylös tuhoten ilkeitä alppitähtiä ja isoja jäänalleja.

Jääkentät ovat aina kivoja.

6 kuolettavaa asiaa lumisateessa:

  • Ilkeät alppitähdet
  • Isot jäänallet
  • Jäätyneet piikit
  • Ilkeiden alppitähtien pikkiriikkiset piikkipallerot
  • Isojen jäänallejen iso jäähönkä
  • Tavallista pidempi pudotus rotkoon

Kiipeilyosion jälkeen alkaa kristallikattoinen luola, jonka lattiasta kasvaa lyhyellä varoitusajalla jäistä piikkipensaikkoa.

Tyhmempi luulisi Arthurin ampuvan nuolet jousella.

6 kuolettavaa asiaa luolassa:

  • Sinkoilevat pörriäissoturit
  • Piikkikasveja kokeilumielessä päin kävely
  • Kohdalle kasvavat piikkikasvit
  • Väistövaihtoehtoja rajoittava siirtyminen korkeammalle tasolle
  • Uusiutuvissa pörriäisissä ja kasveissa jumittaminen
  • Siivekäs paholainen luolan lopussa

Checkpointin jälkeen siirrytään luolasta toisenlaisiin jäisiin maisemiin.

Arthurin liioiteltu juoksu ja haarahypyt ovat jostain syystä muotoutuneet olennaiseksi pelisarjan tuntomerkiksi.

Tänne asti säännöllisesti päästessään pojalla on jo sen verran lisää ikävuosia ja pettymykseen päättyneitä pelikertoja takana, että yleismekaniikat ovat suurin piirtein hallussa. Kentät vaativat etenkin näin loppupäässä kukin yhä oman harjoittelunsa, mutta virhearvioiden ja -painallusten vähentyminen nopeuttaa oppimista ja siten etenemistä edes vähän.

Seuraavassa osiossa Arthurin pitää napata tikkaista kiinni välttyäkseen joutumasta lumivyöryjen mukaan.

Tooltip.

6 kuolettavaa asiaa checkpointin jälkeen:

  • Sudet jotka loikkimisen lisäksi osaavat yllättäen juosta
  • Violetti kristallikatto jonka voisi luulla olevan harmitonta taustaa
  • Erilaisisssa tilanteissa olevat jäänallet hönkineen
  • Lumivyöryt
  • Tikkaiden vieressä kyykistyminen suoraan lumivyöryyn
  • Piikkien läpi rotkoon tippuminen osumanjälkeisen voittamattomuuden aikana

Pomona nähdään kuusiraajainen samuraijääpatsas, joka Arthurin lähestyessä herää eloon ja lähtee lentoon jalkaparin pirstoutuessa.

6 kuolettavaa asiaa pomossa:

  • Pomon jäädytyshyökkäyksen uhriksi joutumisen jälkeiset vapaat osumat
  • Oikeanpuoleinen ohjautuva bumerangikäsiraapaisu
  • Vasemmanpuoleinen ohjautuva bumerangikäsiraapaisu
  • Ilmassa killuessa pomon yhtäkkiset liikkeet kohti
  • Nurkkastrategian käyttäminen
  • Rimpuilemattomuus jäätyneenä

Taso 5

Viidennestä tasosta alkaa Sardiuksen linna, josta lähtien kentät lyhenevät eikä niissä enää ole puolitiessä checkpointia.

Tässä tasossa on vaikeusasteesta riippuen jopa kolme paskapirua.

6 kuolettavaa asiaa tässä osassa linnaa:

  • Siivekkäät paholaiset
  • Siivekkäät paholaiset
  • Seinässä oleva käärmekaulainen linnunpää
  • Siivekkäät paholaiset
  • Siivekkäät paholaiset
  • Siivekkäät paholaiset

Itse asiassa ennen pomoa koko lyhyessä kentässä hädin tuskin on mitään muuta vaarallista kuin jo pari kertaa aiemminkin pelin aikana esiintyneitä ylinopeita, ilmasta syöksyviä ja ilkullisesti maassa tanssivia paholaisia. Normaalivaikeusasteella pelatessa niitä on kaksi. Hyi olkoon.

Pomona taas on tällainen… Otus.

6 kuolettavaa asiaa pomossa:

  • Pomon ilkeät katselaserit alaviistoon suoraan Arthuria päin
  • Pomon vatsassa olevan naaman sylkemät liekit suoraan Arthuria päin
  • Pomon ilkeät katselaserit kohtisuoraan eteenpäin Arthurin killuessa ilmassa
  • Pomon vatsaliekit eteenpäin tai yläviistoon Arthurin killuessa ilmassa
  • Liian lähellä pomoa olo ja seuraava yhteentörmäys
  • Pomon yli hyppäämisen yrittäminen

Taso 6

Seuraavaksi pimeämpi ja vähän pidempi linnataso, jossa ei yhäkään ole checkpointia.

6 kuolettavaa asiaa tässä osassa linnaa:

Pomoksi ilmestyy ensin sama hirviö kuin edellisessä kentässä, ainoana erona taistelukentän muoto. Tämän jälkeen tulee toinen pomo, joka yllättäen on vain vaikeampi versio samasta hirviöstä vielä kerran. Ilman vakiintunutta strategiaa ja mahdollisesti huonolla aseella kaksi samankaltaistakin pomoa peräkkäin voi tehdä todella tiukkaa.

Vaikka listaan tulee taas samaa vanhaa, kootaanpa vielä kerran kuolematapoja korostaakseni tähänkin kuluvien elämien ja ajan määrää.

6 kuolettavaa asiaa pomoissa:

  • Ensimmäisen pomon ilkeät katseet
  • Ensimmäisen pomon vatsaliekit
  • Toisen pomon superlaserit
  • Toisen pomon ikävästi yllättäen pidemmät vatsaliekit
  • Toisen pomon ikävästi yllättäen todella pitkälle yltävät vatsaliekit jos ne ammutaan Arthurin suojakuoppaan
  • Ajan loppuminen

Hajanaisen pelaamisen ja tolkuttoman vaikeustason vuoksi siinä kesti monta vuotta, mutta vihdoin peli on voitettu.

Raivokyyneleet ja nörttilapsen näkökulmasta elämää suuremmat onnistumisen tunteet on koettu. Kesken koulupäivienkin mielessä ollut peli ei puistattaisi enää, eivätkä singahtelevat paholaiset enää ilmestyisi uniin.

Jotain on kuitenkin vinossa. Katastrofi on kaikesta jo koetusta huolimatta vasta edessä.

Joka kentän välissä poika on saanut katsoa karttanäyttöä. Itse asiassa sitä täytyy katsoa myös joka kuoleman jälkeen, joita on kertynyt kymmenillä pelikerroilla satoja.

Prinsessan nähdessään ja rauhoittavan musiikin soidessa pelin ainoan kaksoispomon jälkeen poika on varma, että kaikki on ohi.

Itse asiassa hän on juuri läpäissyt kentän 6.

Joten…

Prinsessa käskee pelata pelin uudestaan.

Alusta asti.

Nyt.

Yhä vailla tallennusmahdollisuutta…

…Sekä käyttäen jotakin uutta asetta, jonka saatavuudesta tai tehosta ei ole mitään tietoa.

Ja mitä murtunut sielu ei vielä tässä vaiheessa tiedä, vaikeustaso on toisella kerralla korkeampi. Viholliset ovat nopeampia ja niitä on enemmän. Kaiken kukkuraksi taso 7, jota ei ole vielä koskaan nähnyt, pitäisi läpäistä lopuksi.

Ollakseni täysin rehellinen, en muista reaktiotani. Muistan vain tuijottaneeni Arthuria ensimmäisen kentän aloitusruudussa ja kuunnelleeni tyrmistyneenä musiikkia, joka viimeistään tässä vaiheessa paloi lopullisesti mieleeni ja jonka voin yhäkin kuulla aina halutessani.

Mutta olin pettynyt.

Listasin ylempänä kivuliaan pitkän listan tapoja kuolla, jotta kohtalolta välttynyt voisi alkuunkaan tajuta, miten monta kertaa ala-asteikäinen lapsi pelissä epäonnistuu. Ensikertalainen osuu jokaiseen pelin mahdolliseen kuolettavaan asiaan monta kertaa, eikä vielä vaarat tiedostaessaankaan pysty niitä jokaisella kerralla välttämään – tarvitaan myös sorminäppäryyttä, keskittymistä ja refleksejä.

Koska pelissä ei myöskään ole yhtään minkäänlaista tallennussysteemiä, joutuu etenemisensä heittämään monesti hukkaan ennen kuin pääsee pettymään kuudennen kentän ”loppuun”. Lisäksi ihan jokaisesta mokasta joutuu vähän taaksepäin, jossa on taas sata uutta mahdollisuutta mokata.

Koska peli on hirvittävän vaikea, sen voittaminen on kovin palkitsevaa. Läpäisyä yritettiin kauan ja lapsena myös hyvin tosissaan. Valeloppu oli pienelle pojalle järisyttävä ja maailmankatsomusta muuttava pettymys. Vielä vuosia myöhemmin lapsuuden arvet vaikuttivat painavasti käsitykseeni koko pelistä.

Parran kasvua aloitellessani päätin lopettaa painajaisen lopullisesti. Pitkästä pelitauosta huolimatta urakka onnistuikin varttuneemmalta, kokeneemmalta ja kärsivällisemmältä pelaajalta vain yhdessä illassa. Pelattuani naureskelin, miten ei tarvitse enää ikinä koskea koko roskaan, katsoin loppupeliin verrattuna uunituoreelta vaikuttavat lopputekstit ja työnsin kasetin lootan pohjalle.

Vasta nyt kun arpeni alkavat olla vanhoja ja pelin oikeasta läpäisystäkin on kulunut useampi vuosi, pystyn tarkastelemaan sitä hieman vähemmän tunnelatautuneesti. Yllättäen kaiken kuoleman ja vaikeuksien alla piilee erittäin hyvin suunniteltu ja ankaran vanhemman rakkaudella tehty tasapainoinen toimintapeli, kuten aivan tekstin alussa jo paljastinkin.

Siinä kaikki. Halusin jakaa historiani Super Ghouls ’N Ghostsin kanssa, koska mielestäni on mielenkiintoista, miten rajusti mielipiteeni siitä on muuttunut ja koska haluan jotenkin hyvittää sen, että olen haukkunut sitä lähes koko tähänastisen elämäni.

Olet sinä kyllä aika hyvä peli, sinä vekkuli.

Posted in: Lapsuus, Videopelit