Pirkka

Posted on 9.9.2010

4


Mitä voin sanoa Pirkasta?

Pirkka on Keskon omistamien päivittäistavaraketjujen tuotemerkki. Ensimmäiset Pirkka-tuotteet tulivat markkinoille vuonna 1986. Kesko valmistuttaa Pirkka-tuotemerkillä pääasiassa elintarvikkeita. Pirkka-tuotteita on yli 1900. Pirkka on mukana patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämässä laajalti tunnettujen tavaramerkkien luettelossa.

Mitä voin sanoa Pirkasta ilman Wikipediaa?

Se on halpa.

Jotkut kuvittelevat kalliin olevan aina parempi. En pidä ajattelutavasta, koska asiaan perehtymättä ei ikinä voi tietää mistä lopputuotteen hinta todellisuudessa koostuu. Onneksi Pirkka lopettaa jaaritteluni lyhyeen ja antaa kaikille nenille:

Osoitteesta www.pirkka.fi/vaihda, 8. syyskuuta 2010.

Sinänsä sanan ”vastaava” voisi ymmärtää niin että Pirkka tarjoaa vain samankaltaisia tuotteita kuin muut merkit. Kuitenkin se, että mainos suoraan käskee lukijaa vaihtamaan Pirkkaan on mielestäni osoitus siitä, että minun oletetaan uskovan Pirkka-sarjassa olevan niin täsmällisiä ja hyviä korvikkeita tällä hetkellä käyttämilleni tuotteille etten edes huomaisi eroa – paitsi kukkarossani.

Pirkkaroinaa.Nähtyäni ja tahallani ylitulkittuani tämän rohkean mainoksen päätin ottaa selvää, voisinko minäkin vaihtaa edullisempaan. Koska Pirkka-tuotteita on tällä hetkellä Keskon mukaan yli 1900, helpotin työtäni ja valikoin esitteestä kolme tarjouksessa olevaa ruokatavaraa joiden kalliimpia vaihtoehtoja itse kulutan sekä yhden bonuksen:

  • Suklaalevy, 200g
  • Ruispalat, 360g
  • Kaakaojauhe, 500g
  • Monivitamiinimehu, 1l

Muut pimeässä kuvassa olevat esineet ovat logoa lukuunottamatta asiaan kuulumaton kassi, paikalle osunut tonttu ja elintarvikevaaka laatikkoineen. Vaa’alla tietysti punnitsen tarvittaessa ruokatavarat. Suklaalevyn alla on toinen, eri makuinen levy. Siirrytäänpä saman tien näpertelyyn!

Fazerin Sininen / Pirkka Maitosuklaa!

Pirkan Maitosuklaa.

Pirkka Maitosuklaa, 200g@1,29€ / kilohinta@6,45€

Pirkan suklaa on mielikuvituksellisesti nimetty Maitosuklaaksi. Mikäpä siinä sinänsä kun Pirkka-logo on isolla vieressä. Jos aion kritisoida Pirkan levyä nimen vuoksi, niin pitää kai myös huomauttaa että Fazerin levyssä hädin tuskin edes lukee muualla kuin takapuolella mitä kääre sisältää. Fazerilla on kusta päässä, ja sen vuoksi pelkän värin pitää kaupan hyllyn kontekstissa riittää kuluttajalle äkkikatsomalta.

Fazerin Sininen.

Fazerin Sininen, 200g@1,67€ / kilohinta@8,35€

Oikeastaan olen liian ankara, kummankin pakkauksen päälle on painettu sisällä olevan suklaan kuva. Pirkan tapauksessa se ajaa lisäkuvauksen aseman, ja Fazerin Sininen taas on muutenkin luultavasti tunnetuin suomalainen tuote ikinä. Kaikesta tästä puheen ollen, ei varmaan ole sattumaa että Pirkkakin on valinnut pakkauksensa väriksi sinisen. Aika häikäilemätöntä.

Pirkan pähkylärusinasuklaa.

Pirkka Rusinahasselpähkinämaitosuklaa, 200g@1,29€ / kilohinta@6,45€

Teki mieli joten ostin saman tien toistakin makua jota sattui löytymään kummastakin tuotesarjasta. Vielä pakkauksia kommentoidakseni, Pirkan pahveissa on sentään valokuva itse sisällä olevasta tuotteesta toisin kuin Fazerilla, jonka kääreissä on sisältöä muistuttavia kummallisia tietokonegrafiikoita. Sinisiin painetuista suklaapaloista tulee mieleen peruskoulun maantiedonkirjojen läpileikkauskuvat, muissa yhteyksissä en muista nähneeni juuri tuolla tavalla teennäistä pintaa.

Fazerin pähkylärusinasuklaa.

Fazerin pähkinärusinasuklaa, 200g@2,00€ / kilohinta@10,00€

Pirkka on vaihtoehdoista halvempi, joskaan ainakaan tarjouksen päätyttyä ei merkittävästi. Ihmettelen vain miten Pirkka pystyy tarjoamaan kumpaakin suklaatansa täysin samaan hintaan kun Fazerilla ilmeisesti menee jokaisen levyn pähkinöihin ja rusinoihin kolmisenkymmentä senttiä. Kaikki muut Fazerin erikoismaut ovat tietääkseni myös tavallista kalliimpia, joten niiden tapauksessa Pirkka olisi ehdottomasti halvempi vaihtoehto – ainakin jos sillä olisi enemmän kuin kolme erilaista levyä tarjolla. Vaikka asiaa katsoisi miten päin, Marianne-suklaalevyn ostoa suunnitellessaan ei voi vaihtaa halvempaan tekemättä jonkinlaista kompromissia.

Jos vaikka pikku hiljaa avaisin kääreet. Pirkka ensin.

Mitä nyt? Pirkan foliokääre on prässätty yhteen. No…

Okei, tätä ei ole mitään tapaa avata niin ettei se repeilisi joka suuntaan. Päälimmäisenä ollutta pahvia ei tosin tarvinnut kuin koskettaa ja se jo putosi pois, joten ehkä on ihan hyvä että folio on suljettu kunnolla. Suklaan on paras olla kaiken tämän näpräyksen ja säilyvyyden tuhoamisen arvoista.

En tiedä mitä sitten odotin, mutta tämä on itse asiassa tosi hyvää.

Makeaa, rasvaista ja pehmeää. Jos jotain negatiivista on pakko keksiä, niin palojen koko on vähän turhankin iso. Yhdessä levyssä on kaksitoista jättimäistä palaa, mikä käytännössä pakottaa joko ahmaisemaan paljon suullisella tai tahmaamaan kätensä. Lisäksi olen niin läski että syön ohimennen isoja paloja melkein samaa tahtia kuin pienempiäkin.

Fazerin Sinisen kääreen avaamiseen tarvittiin vähän väkivaltaa paperissa olevista isoista liimaklönteistä johtuen ja yksi kulma näyttää jotenkin revenneen toiminnan ja räjähdysten tiimellyksessä, mutta itse folio avautuu ongelmitta ja ehjänä pysyen.

Mutta yhtä asiaa olen aina ihmetellyt Fazerin levyissä.

Onko mitään syytä että suklaa tuntuu aukeavan aina ylösalaisin? Olen tosi pahoillani, mutta minusta tämä on mielenkiintoista.

Kukaan tuskin repii käärepaperia pois etupuolelta jossa ei ole yhtään saumakohtaa, joten jokainen joka avaa Fazerin Sinisen aikoo kääntää sen takapuolen ylös ennen avaamista. Periaatteessa avattuaan ulomman kääreen voisi folion ottaa pois paperin syleilystä tai muuten vain kääntää ympäri, mutta jos minä joka välitän asiasta en muista tehdä sitä, kuka muistaa? Eikä tarvitse edes aloittaa että voin avaamisen jälkeenkin kääntää levyn, koska teen niin. Levyn muotoon puristettu folio vaan pysyy paremmin suklaan ympärillä jos sen avaa heti oikein päin.

On ihan ymmärrettävää ettei paperin saumakohtaa haluta laittaa etupuolelle, mutta onko todella niin olennaista että levy ei ole ylösalaisin ollessaan kaupassa kahden kääreen sisällä? Ehkä vain avaan koko roskan jotenkin hassusti. Jatketaan.

Fazerin levyn makua tai koostumusta tuskin tarvitsee kovin tarkasti eritellä. Uskon että jokainen suomalainen joka edes toisinaan syö suklaata on joskus kokeillut tätä tahkoa. Näin peräkkäin Pirkan kanssa syötynä sitä vasta huomaa miten epämakeasta köntikästä onkaan kyse. Katson kohta mitä myrkkyä tässä on sokerin tilalla, ja olen hyvin yllättynyt jos se on kaakaota tai jotain järkevää.

Lisäksi tässä nimenomaisessa levyssä on joku uusi, outo maku. Puhuisin metallisesta sivumausta jos se ei kuulostaisi suklaasta puhuttaessa oudolta. Käänteestä huolimatta suklaa on syömäkelpoista ja jopa hyvänmakuista.

Levyssä on myös pienen palakoon vuoksi niin käsittämättömän paljon saumakohtia ettei se välttämättä halkea kiltisti riveittäin. Mutta itse asiassa se ei kiinnosta edes minua.

Mokomatkin muhkurat. Kummassakaan suklaassa ei ole kunnollista taukotoimintoa. Fazerin tuplakääreen saa jokseenkin rutattua takaisin kokoon, ja vaikka lopputulos ainakin omalla kohdallani usein muistuttaakin palloa, isoimmat kärpäset eivät pääse enää herkkuun käsiksi. Pirkalla taas ei ole mitään toivoa. Pahvin saa suklaan painolla joten kuten irvistellen takaisin kiinni ja heiveröinen folio otti prässäysten avausvaiheessa niin monta osumaa ettei se juuri tarjoa lisäsuojaa edes pienentyneelle suklaaköntille.

Vilkaistaan vielä niitä toisia levyjä ennen mitään johtopäätöksiä.

Mutta missä ovat pähkinät?

No niin, en jaksanut käyttää folion avaamiseen taas yli minuuttia joten se repesi vielä pahemmin tuhannen päreiksi kuin edellinen.

Näyttää siltä mitä odotinkin, siellä täällä on mustia ja ruskeita hippusia. Koska huomasit alemman kuvan jo sivusilmällä, siirrytään saman tien levyn toiselle puolelle.

Ai.

Tätä en odottanut.

Pisimmälle törröttävä pähkinä näyttäisi tulevan melkein puoli senttiä ulos levystä.

Noh.

Minulla ei ole mitään, katsotaan vaikka sitä Fazerin levyä.

Toivon ettei pähkinöiden kokonaisuudella ole yhteyttä suklaiden hintaeroihin. Se olisi vain tyhmää.

Levyn takapuoli muuten pamahti taas naamalleni. Minusta tuntuu että foliot kääritään tehtaalla jotenkin nurinkurisesti niin että on paljon todennäköisempää avata se väärin päin.

Tai sitten vain teen jotain hassusti.

Pirkan ja Fazerin pähkinärusinalevyjen ero on kiteytettynä se, että Fazerin rouhitut pähkinät antavat suklaalle kivan, pähkinäisen sivumaun siinä missä Pirkan kokonaiset pähkinät keskellä suklaata ovat ilmiönä vähän sama kuin jauhotaskut muffineissa: ne eivät sulaudu ympäristöönsä, mutta jotkut kummajaiset tykkäävät niistä. En ole täysin varma suhtautumisestani kokonaisiin pähkinöihin, mutta Fazerin levy miellyttää minua hieman enemmän.

Tässä Sinisessä ei ole sitä metallista sivumakua jonka voisin vannoa toisessa maistavani, mikä saa minut vakavissani harkitsemaan yhteydenottoa Fazeriin.

Tuoteselosteita verratessa Fazerin levyissä mainitaan ensimmäisenä maito, jota ei tuoreena Pirkan levyissä ole ollenkaan. Fazer ilmeisesti pitää tätä jonkinlaisena myyntivalttina mainostaessaan asiaa isolla levyjensä kääreissä. En välttämättä ymmärrä suklaan valmistuksesta tai ruoan prosessoinnista ylipäätään mitään, mutta eikö luulisi minkä tahansa missä on maitoa menevän pilalle suhteellisen nopeasti, etenkin jos sitä ei säilytetä erityisen viileässä?

No, tavallisessa Fazerin Sinisessä pakkauspäivän ja parasta ennen-päivämäärän välissä näyttäisi olevan noin yhdeksän kuukautta. Ikävä kyllä Pirkan suklaissa pakkauspäivää ei edes ole merkitty joten mitään vertailua ei voi tehdä, mutta sen sijaan huomasin Fazerin rusinapähkinäsuklaan säilyvän vain hieman alle kahdeksan kuuta. Ehkä Fazerin pakkausrobotit ovat niin älykkäitä että osaavat arpoa.

Kummatkin levyt mainitsevat sisältävänsä ”vähintään 30% kaakaota.” Kyseessä on joko jokin typerä säädös tai sitten valmistajat eivät ole itsekään täysin perillä suklaidensa sisällöistä. Veikkaan itse asiassa molempia. Mutta hei, hyvää suklaata.

Yritin punnita levyjä 20 gramman tarkkuuksisella neulavaa’alla ja näytti siltä, että Pirkat olivat gramman tai viisi Fazerin levyjä painavampia. Ero tosin poistui kun punnitsin suklaita ilman pakkauksia, joten syy taisi olla Pirkan pahveissa. Yksikään levyistä ei toisaalta näyttänyt painavan grammalleen pakkauksissa ilmoitettua 200 grammaa vaan ihan vähän vähemmän.

Tällaiset halpisvaa’at toimivat tietty melko huonosti kevyillä esineillä, joten käytin lisäpainoa.

Minua muuten myös kiinnostaisi tietää miten Pirkan molemmat levyt painoivat tismalleen saman verran kaikesta pähkinälevyn pohjasta sojottavasta rojusta huolimatta.

Jostain kumman syystä Fazerin suklaa janottaa enemmän kuin paljon makeampi Pirkka. Ainoa selitys jonka keksin ilmiölle on, että Fazerin rasvajöötti on kiinteä ja kuivahko siinä missä Pirkan oma on suussasulava. Suussa nesteeksi sulaessaan Pirkka huijaa kehon kuvittelemaan saavansa juotavaa. Selitys on kuitenkin todennäköisesti täyttä paskaa joten asia jäänee mysteeriksi.

Belgiassa valmistetussa Pirkka-levyssä on luultavasti enemmän ympäristörasitteita kuin muutaman kilometrin päässä prosessoidussa ja pakatussa Fazerissa, mutta Pirkan suklaa on halvemman lisäksi yksinkertaisesti makeampaa kuin Fazerin köntti. Fazer saattaa olla piirun terveellisempää, mutta ketä se kiinnostaa jos kyse on suklaasta? Hinnan lisäksi maku on mielestäni ainoa olennainen tekijä, ja kummatkin maistuvat erilaiselta mutta hyvältä. Hintaero ei ole suorastaan huimaava, mutta Pirkka on hyväksyttävästi minulle halvempi vaihtoehto jos haluan syödä jotain niistä kolmesta suklaamausta joita sillä on tarjota. Kokonaiset pähkinät eivät kiinnostaisi, mutta sivarin budjetilla 70 sentin säästö voi olla jo ratkaiseva.

Pirkka oli oikeassa, voisin vaihtaa vastaavaan halvempaan suklaan tapauksessa.

Kokeile Pirkan suklaata.

Vaikka minulla onkin selvästi aivan liikaa vapaa-aikaa, jätän loput ruokatavarat myöhemmäksi. Ensi kerralla kun olet K-kaupassa ja aiot ostaa Fazerin Sinisen, osta myös yksi Pirkka.