Tampereen Stockmannin miestenvessat olivat joko tukossa tai jonon takana, joten turvauduin juna-aseman euron hintaiseen palveluun ennen edessä olevaa kahden tunnin automatkaa.
Kamala haju. Tahroja kaikkialla. Ei koukkua takille. Saippua vähissä.
Vessa tukossa. Rinki likainen. Huonolaatuinen paperi vähissä. Ei varapaperia. Kaljatölkki.
Ei salpaa. Ei mitään tapaa sulkea ovea. Koppi täynnä reikiä. Ei vieläkään koukkua takille.
Festareilla ja virolaisissa yökerhoissa käyvien mielestä käymälä olisi varmaan ollut verrattaen siisti, mutta vähemmän siivottomiin ilmaisvessoihinkin tottuneena olin tyrmistynyt kuinka huonossa kunnossa voi olla huone, jonne päästäkseen ihmiset päivittäin maksavat yhteensä kymmeniä euroja: Käytin tilanteen arvioimiseen ja koppini valitsemiseen sekä siistimiseen moninkertaisesti sen ajan joka tarpeideni tekemiseen kului. Valittaisinkin muuten maksaneeni kamalasta kokemuksesta liikaa, mutta toisaalta hätätapauksessa työntäisin laatikkoon paljon mieluummin vaikka kolmekin euroa ja hoitaisin asiani miellyttävästi ja hygieenisesti kuin pääsisin halvalla ja tuntisin ulos tullessani itseni likaisemmaksi kuin sisään mennessäni.
En osaa sanoa pitäisikö minun olla tyytyväinen ylipäätään päässeeni sisälle asti vai aikaisemmin tänä vuonna samaisen kopin suututtaman Tapzan iloita säästämästään kolikosta. Eronamme on euron lisäksi se, että hän sai luultavasti pidättelystä sisäisiä komplikaatioita siinä missä minä todennäköisesti löydän itseni pian lääkäristä hyppykuppaa valittelemasta.
Tapza
10.11.2011
Nauroin. Jotenkin vapauttavaa saada tietää, mistä kaikesta jäin paitsi, kun en päässyt tässä maksullisessa käymälässä asioimaan. Siinä rautatieasemalla naama punaisena virtsaa pidätellessäni olisin varmasti tehnyt tarpeeni ihan kuinka karmeaan paikkaan tahansa, mutta tämän artikkelin luettuani en oikeasti ole enää varma, olisiko lopputulos varsinkaan jälkikäteen mietittynä ollut yhtään sen miellyttävämpi jos sisään olisin jollain konstilla päässytkin.