Tässä on puu. Siinä ei täältä blogista katsottuna ole mitään ihmeellistä – puut ovat puita.
Tässä on sama hetki puun parissa muutamaa sekuntia myöhemmin.
Tämäkin puu on sama, joskin eri kulmasta.
Tässäkin on sama puu, vaikka kuva onkin rajattu esittämään ennemmin oksaa.
Kameran kanssa kulkeminen on aina samanlaista. Maastossa ja rakennuksissa on äärettömästi mielenkiintoisia asetelmia ja yksityiskohtia, jotka tekee mieli ikuistaa ja jakaa. Jos kuitenkin haluaisin näyttää kuvissa olevan puun sellaisena kuin sen ohi kävellessäni koin, saisin dokumentoida sitä koko päivän. Jos haluaisin uudelleenluoda koko matkan jonka aikana näin puun, tulisi kertomuksesta niin pitkä ja tarkka, ettei sitä olisi edes mahdollista tehdä tai lukea.
Ymmärrettävästi onkin pakko valikoida. Toisinaan täytyy hylätä kansion pohjalle parhaitakin ottamiaan kuvia vain siksi, ettei niille ole sopivaa paikkaa. Niitä ei raaski poistaa, mutta ne vievät levytilaa eikä kukaan näe niitä. Luonnollinen ratkaisu on luoda väliinputoajista näyttely.
Jotta tilanne ei riistäytyisi käsistä, vuodenaikojen mukaan teemoitetuissa Picasa-albumeissanikin on pääsääntöisesti vain tarkkaan valikoituja kuvia, materiaalia kun on parissa vuodessa kertynyt paljon ja monista kuvista kun on useita otoksia. Mitäpä kukaan tekisi neljällätoista kuvalla samasta etanasta saman lehden päällä, kun jo yhden kuvan arvo on kyseenalainen?
Aion vastaisuudessakin säilöä kaikki lähes käyttökelpoiset kuvani näihin samoihin albumeihin, joten mikäli räpsyt miellyttävät, kannattaa palata myöhemmin takaisin.








Kurateesi
28.2.2012
Kaikki ylempien Picasa-albumien nykyinen ja tuleva sisältö on tästä hetkestä lähtien virallisesti Creative Commons -lisenssin alaisena käytettävissä ja muokattavissa, vaikka en tietenkään aiemminkaan olisi mahdollisesta käytöstä kyttyrää tykännyt. Jostain syystä tekijän mainitsemiseen velvoittavaa pötikkää ei saa pois päältä.